Tunkiolla

Ilmastonmuutos voi johtaa metsien muuttumiseen hiilinielusta hiilipäästöjen lähteeksi

2009-04-16T03:16:00.000-07:00

Tässä vielä toistaiseksi julkaisematonta ennakkotietoa tutkimuksesta.
Tätä ette ole vielä mistään lukeneet, sen takaan.
----------------------------------------------

Tutkijat julkistavat YK:n Metsäfoorumissa globaalin analyysin, joka osoittaa, että ilmastonmuutoksen seurauksena metsien rooli hiilen sitojana voi radikaalisti muuttua.

Metsien kriittinen merkitys massiivisena kasvihuonekaasujen nieluna on "vaarassa kokonaan hävitä" ilmastonmuutoksen aiheuttamien ympäristövaikutusten seurauksena. Tähän tulokseen on tultu uudessa raportissa, joka esitellään YK:n Metsäfoorumin 20. huhtikuuta alkavassa istunnossa YK:n päämajassa New Yorkissa.

Tutkimus, johon osallistui 35 huippututkijaa eri puolilta maailmaa, tarjoaa ensimmäisen globaalin analyysin metsien kyvystä sopeutua ilmastonmuutokseen. Raportilla odotetaan olevan huomattava merkitys ensi viikolla alkavassa YK:n Metsäfoorumin istunnossa. Siihen on koottu tuorein tieteellinen tieto ilmastonmuutoksen vaikutuksista metsiin ja niistä riippuvaisiin ihmisiin nyt ja tulevaisuudessa. Raportissa on myös esitelty keinoja, joilla metsien sopeutumista ilmastonmuutokseen voidaan auttaa.

"Yleensä metsien ajatellaan jarruttavan ilmaston lämpenemistä. Tulevaisuudessa ilmaston lämpeneminen voi kuitenkin aiheuttaa maailman metsille tuhoja, joiden seurauksena metsät alkavat vapauttaa enemmän hiilidioksidia kuin mitä ne sitovat. Sen sijaan, että metsät hillitsisivät ilmastonmuutosta, ne alkavatkin kiihdyttää sitä," sanoo raportin tuottaneen kansainvälisen asiantuntijapaneelin puheenjohtaja professori Risto Seppälä Metsäntutkimuslaitoksesta (Metla).

Tutkijat toivovat, että uuden raportin tulokset otetaan huomioon Kööpenhaminassa joulukuussa järjestettävässä ilmastokokouksessa. Tähänastisissa ilmastoneuvotteluissa metsät ovat olleet esillä lähinnä vain metsien häviämisen aiheuttaman päästövaikutuksen takia. Tuore analyysi osoittaa, että metsät myös kärsivät ilmaston lämpenemisestä, ja seuraukset voivat olla vakavat ilmastonmuutoksenkin kannalta.

Metsien häviäminen aiheuttaa 20 prosenttia kasvihuonekaasuista, mutta tällä hetkellä metsät sitovat enemmän hiiltä kuin mitä ne vapauttavat ilmakehään. Metsät ja metsämaa sitovat ja varastoivat yli neljänneksen maailman hiilipäästöistä. Tutkijoiden mukaan ongelmana on, että tämä metsien ilmastopalvelu voidaan menettää kokonaan, jos maapallon lämpötila nousee 2,5 astetta tai enemmän verrattuna esiteolliseen aikaan. Nobelin rauhanpalkinnon voittaneen kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan tämä lämpötilan nousu toteutuu, jos päästöjä ei voimakkaasti rajoiteta.

Tutkimuksessa todetaan, että lämpötilan nousu yhdessä kuivuuden, hyönteistuhojen ja muiden ilmastonmuutoksen aiheuttamien ympäristöhaittojen kanssa voi kiihdyttää metsien häviämistä huomattavasti. Se johtaisi vaaralliseen takaisinkytkentämekanismiin, jossa ilmastonmuutoksen aiheuttamat metsätuhot lisäisivät voimakkaasti hiilipäästöjä, ja se taas kiihdyttäisi kasvihuoneilmiötä ja edelleen pahentaisi metsätuhoja.

Tutkijoiden varoitukset maailman metsien muuttumisesta hiilen nettonielusta nettolähteeksi pohjautuvat laajaan analyysiin siitä, kuinka ekosysteemit reagoivat erilaisiin ilmastonmuutosskenaarioihin. Nämä skenaariot perustuvat kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n laskelmiin. Useat raportin kirjoittajista ovatkin aktiivisesti mukana myös ilmastopaneelin toiminnassa.

Tutkijat havaitsivat, että riski metsien nettohiilinielun menettämisestä on merkittävä jo suhteellisen konservatiivisissa skenaarioissa, joissa kasvihuonekaasujen lisääntyminen saadaan pysäytetyksi. Metsien hiilinielujen menetys tulee hyvin todennäköiseksi niissä skenaarioissa, joissa päästöjen lisääntyminen jatkuu nykyistä vauhtia.

"Politiikan tekijöiden pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota siihen, miten metsiä ja niistä riippuvaisia ihmisiä autettaisiin sopeutumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ongelmiin," sanoo Professori Seppälä. "Kestävän metsätalouden periaatteiden soveltaminen maailmanlaajuisesti kaikki kestävyyden eri ulottuvuudet huomioon ottamalla voisi auttaa välttämään osan niistä tuhoista, joita ilmastonmuutos aiheuttaa."

Ilmastonmuutos tuo uhkia mutta tarjoaa myös mahdollisuuksia

Tutkimuksessa todetaan, että ilmastonmuutoksen edetessä
• Kuivuus ja kuivat kaudet lisääntyvät subtrooppisilla ja eteläisillä lauhkeilla vyöhykkeillä, erityisesti Yhdysvaltain länsiosissa, Pohjois-Kiinassa, Etelä-Euroopassa ja Välimeren alueella sekä Afrikan subtrooppisilla alueilla, Väli-Amerikassa ja Australiassa. "Kuivuus lisää myös metsäpaloja ja saattaa suuret metsäalueet alttiiksi eläin- ja kasvituhoille," tutkimuksessa sanotaan.
• Joillakin kuivilla ja puolikuivilla alueilla kuten Pohjois-Amerikan länsiosien sisämaassa ilmaston lämpeneminen voi saada aikaan dramaattisia seurauksia: puuston kasvu voi "vähentyä niin paljon, että metsät eivät enää ole elinkelpoisia".
• Vähentyvät sateet ja vakavat kuivuusjaksot tuottavat vaikeuksia erityisesti Afrikan metsistä riippuvaisille ihmisille, joille metsä tarjoaa ravintoa ja puhdasta vettä sekä tyydyttää monia muita elämän perustarpeita. Heille ilmastonmuutos voi tutkijoiden mukaan merkitä "syvenevää köyhyyttä, yleisen terveydentilan heikkenemistä ja yhteiskunnallisia konflikteja."
• Joillakin alueilla ilmastonmuutos voi johtaa myös huomattavaan puuston kasvun ja puun tarjonnan lisääntymiseen. Kohoavien lämpötilojen ja hiilipäästöjen lannoitevaikutuksen yhdistelmä voi lisätä boreaalisten metsien tuottoa merkittävästikin. Suomen lisäksi tähän boreaaliseen vyöhykkeeseen kuuluu metsiä Kanadasta, Norjasta, Ruotsista ja Venäjältä. Suomessa puuston lisäkasvu voi olla keskimäärin jopa yli 40 prosenttia. Tutkimuksen mukaan boreaalisten metsien puuntuotannon lisäys saattaa muodostua niin suureksi, että se voi saada aikaan puun hinnan alenemisen maailmanlaajuisesti. Pitkällä aikavälillä kuitenkin myös boreaaliset metsät ovat vaaravyöhykkeessä. Jos ilmastonmuutos jatkuu nykyisellä vauhdilla, puuston kasvun lisäys voi tyrehtyä lisääntyviin hyönteistuhoihin, metsäpaloihin ja myrskyvahinkoihin.

Tutkijat varoittavat, että ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävät toimet merkitsevät vain väliaikaista helpotusta.

"Vaikka sopeutustoimet onnistuttaisiin toteuttamaan täysin, ilmastonmuutoksen jatkuminen nykyisellään johtaisi tämän vuosisadan kuluessa monien metsien sopeutumiskyvyn häviämiseen," sanoo sveitsiläinen professori Andreas Fischlin, joka on yksi raportin pääkirjoittajista ja jolla on ollut keskeinen rooli myös IPCC:ssä. "On tosiasia, että kasvihuonepäästöjen vähentäminen on ainoa kestävä keino estää metsien ennen näkemättömät tuhot."

Metsäasiantuntijat myöntävät, että lisää tutkimusta tarvitaan, jotta voitaisiin ymmärtää täsmällisesti, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa metsiin ja kuinka tehokkaita erilaiset sopeuttamistoimet ovat. Mutta politiikan tekijöiden on pystyttävä tekemään päätöksiä, vaikkei kaikkea tietoa olisikaan käytettävissä, koska "ilmastonmuutos etenee liian nopeasti, jotta päätöksiä voitaisiin lykätä."

Paljon parjattu joukkoliikenne

2009-01-07T09:31:00.001-08:00

Siitä on kohta vuosi aikaa. Vasta kahdeksan vuoden Jyväskylässä asumisen jälkeen minusta tuli joukkoliikenteen vakiokäyttäjä. Siihen asti olin kulkenut jalan, pyörällä sekä henkilöautolla. Tympäännyin kuitenkin joka aamuiseen kävelemiseen säällä kuin säällä. Lisäksi Jyväskylän kaupunki yhdessä Jyväskylän Liikenteen kanssa oli tuonnut markkinoille edullisen (nykyään 45 euroa) 40 matkan kortin opiskelijoille.

Myönnän rehellisesti, että ennen kuuluin siihen joukkoon, joka avoimesti ja kärkkäästi moitti Jyväskylän joukkoliikenteen surkeaksi, tehottomaksi ja kalliiksi. Ne, jotka Jyväskylän paikallisliikennettä eivät käytä, ovatkin kovimpia arvostelijoita. Kallista se toki on vieläkin kertalippulaiselle (2.90 euroa), mutta sarjakorteilla päästään mielestäni jo kohtuuhintoihin. Kun vuosi on takana, en juuri moitteen sanaa löydä. Olen päässyt bussilla sinne minne olen halunnutkin. Ei joukkoliikenteeltä voi vaatia, että linja-autolla pääsee työpaikan oven edessä tasan klo 8.20. Ja jos ei ole valmis joustamaan omasta työ- tai opiskelumatkan aikatauluissa, silloin kannattaa huristella autolla. Mutta ei linja-autolla kulkeminen kohtuutonta joustavuutta vaadi Jyväskylän kaupunkialueella. Alleviivataan sana kaupunkialue.

Jyväskylän - nimenomaan Uuden Jyväskylän- joukkoliikenteen akilleen kantapää on kuitenkin olemassa. Se on haja-asutusalue. Laajalle ja sirpaloituneesti levittäytynyt asutus maalaiskunnan ja Korpilahden tiettömien taipaleiden takana on suuri haaste mille tahansa joukkoliikennemuodolle. Ruoke sijaitsee (vain)noin 13 kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta. Jo sieltä keskustaan pääseminen muutoin kuin aamutuimaan ei linja-autolla onnistu. Takaisin päin keskustasta pääsee ainoastaan kerran, ja koulupäivien ulkopuolella ainuttakaan yhteyttä ei ole. Tragikoomisen esimerkin löysin kun etsin reittiä välillä lentoasema-kotini osoite lauantaipäivänä. Matkahuollon reittiopas antoi reitin: Kävelyä 27.4 kilometriä, kesto 6 h 31 minuuttia. Muutoin suosittelen reittiopasta kaikille Jyväskylän bussiliikennettä käyttäville ja sitä suunnitteleville.

Jyväskylän Liikenne perustelee heikkoa linjastoaan kannattamattomuudella. Kaupungin ja valtion tuet eivät riitä kattavan verkoston luomiseen eikä tyhjänä kulkevat linja-autot aina päättäjiäkään vakuuta. Mitä siis pitäisi tehdä? Tiivis kaupunkirakenne yhdistettynä väljään kotitaloasumiseen siten, että linja-autoreitit voidaan rakentaa kattaviksi. Tosi asia on, että maaseutumaista asumista tulee olla tarjolla myös uudessa Jyväskylässä. Kaikkia ihmisiä ei 800 neliön kaupungin tonteille voida pakottaa. Eikä kaikkia ihmisiä joukkoliikenne voi koskaan tavoittaa.

Hiekkalaatikko vai miten se nyt meni?

2008-11-21T12:32:00.000-08:00

Kunnallisvaalien jälkeinen kuohunta jatkuu perinteisesti luottamustoimipaikkojen jakamisella eri puolueosastojen kesken. Tämä sulle-mulle- jakoleikki on vaalikauden suurin poliittinen ponnistus. Monen poliittiset palopuheet loppuvat siihen, kun mukava luottamustoimipaikka napsahtaa kohdalleen. Sen jälkeen ei tarvitse näyttäytyä kokouksissa eikä ponnistella muutenkaan oman poliittisen tien raivaamiseksi. Toisten ei tarvitse ponnistella missään vaiheessa, vaan luottamustoimet vaan putoavat syliin kuin herralle aamiainen. Vai miten se nyt meni?

Tämän vuoden kierroksella alkuasetelma on "omien tyyppien" osalta hyvä, sillä olihan nuorten menestys vaaleissa parempi kuin edellisellä kerralla. Siksi toiveet nuorten saamiseksi lautakuntiin varsinaisiksi jäseneksi olivat (ja ovat osin vieläkin) korkealla. Erityisesti ilahduttaa Mäkisen Riitta, jonka kykyihin uskotaan ja hänelle annetaan mahdollisuus päästä vaikutusvaltaiseen paikkaan.

Perusongelmaksi näyttää yhä selvemmin nousevan Jyväskylässä SDP:n konservatiivisuus. Selkeästi tämä näkyy nimenomaan luottamustoimipaikkojen jaossa. Ns. koville paikoille, joihin luen perusturvalautakunnan ja kaupunkisuunnitteluun liittyvät lautakunna, ei ainakaan omasta työväenyhdistyksestä nuoria nouse. Sen sijaan nuorille ja kyvykkäille ehdokkaillemme on annettu mahdollisuus osallistua hiekkalaatikkoleikkeihin nuorisolautakunnan jäseninä/varajäseninä.

Tällä en mitenkään vähättele nuorisolautakuntaa. Se, että nuorisotoimi erotettiin kulttuurista ja liikunnasta on pelkästään positiivinen asia. Mutta samalla saatiin luotua leikkikenttä "nuorille" lähempänä 30 ikävuotta oleville meidän tulevaisuuden nimille. Leikkikenttä on aina leikkikenttä. Sinne tulevat äidit ja isit sanomaan, koska pitää tulla kotiin ja mitä leikkejä leikitään.

Meille hoetaan, että valta pitää ottaa, sitä ei anneta. Sanokaa jo piru vie, että miten me sen otamme? Siihen ei näytä riittävän hyvä vaalitulos ja kuntalaisen luottamus. Mielenkiintoista, että muissa puolueissa valtaa näytetään antavan hyvinkin avokätisesti nuorille, ja siellä puolella näyttää menevän hyvin joka suhteessa.

Piirikokouksessa puhuttua

2008-11-09T06:24:00.000-08:00

SDP:n Keski-Suomen piiri kokoontui lauantaina 8.11. Lievestuoreen työväentalolle syyspiirikokoukseen. Tässä raporttia kokouksessa käsitellyistä aiheista.

Syyskokouksien kihelmöivintä antia ovat perinteisesti olleet henkilövalinnat, niin myös tällä kertaa. Puheenjohtajan jatkoaikeista ei kukaan tuntunut tietävän etukäteen. Etukäteen tiedossa oli ainoastaan, että jonkinlaista vaihtohalukkuutta olisi, mutta kokouksessa vastaesityksiä ei tullut ja puheenjohtajana useamman kauden ollut Helena Pihlajasaari jatkaa tehtävässään 2009-2011.

Piirihallituksen jäsenten valinta on aina yhtä salaperäistä. Koska esityksiä ei tehdä pöntöstä vaan kirjallisesti, ei menettelytapavaliokunnan jäseniä lukuunottamatta muu kokousväki tiedä millaisesta kokoonpanosta lautakunnassa edes keskustellaan. Se ei ole kokonaisuuden kannalta kovinkaan mielekästä. Tälläkin kertaan tuli eteen tilanne, että sukupuolijakauma oli vääristynyt. Tämän takia lounastauolla tultiin kyselemään, että nyt pitäisi löytää teiltä nuorilta joku nainen, miehen sijaan. Sekaannuksiakin tuli, Halttusen Simoa ei oltu (ilmeisesti oli unohdettu) esittää tehtävään ja näin ollen hän putosi pois hallituksesta. Valitettava menetys.

Piirihallitukseen päätettiin jostakin käsittämättömästä syystä valita kaksi (2) varapuheenjohtajaa, 1. vpj Ahti Ruoppila ja 2. vpj Kimmo Suomi. Muut hallitukseen valitut ovat Merja Ahonen, Keuruu, Reijö Jämsen, Pihtipudas, Kari Kiiskinen, Suolahti-Äänekoski, Aila Kruus, JKL, Kari Liukkoila, JKL, Riitta Mäkinen, JKL, Esa Nivee, Jämsä, Pertti Loivamaa, Hankasalmi, Sami Tuominen, Saarijärvi ja sitten minä. "Nuorten edustajana" kun ehdotettu Jani Kokko pullautettiin pois väärän sukupuolen takia.

Ja kyllä kokouksessa keskusteltiinkin. Poliittinen tilanne-keskustelu pyöri pitkälti talouskriisin, Barack Obaman ja kunnallisvaalien ympärillä. SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtaja Jouni Backman hekumoi Obaman vaalikampanjasta ja puhui uskollisena tyylilleen: "SDP:ssa on menossa oma Big Brother, jossa äänestetään heti ulos kun ei jaksetakaan odottaa unelmien todeksi tulemista". Kokousväessä Backman sai aikaan jonkinlaisen hurmostilan, jota en täysin ymmärrä. Ilmeisesti puheet "We can do it"-sloganeista ja Googlen tutkimusten kertominen uppoaa. Minuun ei osunut, eikä upponnut.

Piristäviä puheenvuoroja piti jälleen kerran Rajasen Raimo, joka aivan aiheellisesti patisteli työväenyhdistyksiä toimimaan itse eikä odottamaan apua Helsingistä. Siinä miehessä on tarmoa! Halttusen Simon kriittinen arvio puolueen tilasta sai aikaan epäilemättä suuttumuksen tunteita monesa. Arvostan Simoa siinä, että hän uskaltaa sanoa asioita, joita muut eivät. Kimmo Suomi kertoi ottavansa vastaan mieluusti tutorointia Jyväskylän valtuuston nuorilta naisilta ja Susanna Huovinen toivoi, että nuoria ehdolla olleita pitää ottaa rohkeasti mukaan toimintaan ja antaa heille myös vastuullisia luottamustoimia. Samoja puheitahan kuullaan aina vaalien jälkeen.

Kalevi Olin nimitettiin Keski-Suomen piirin EU-vaaliehdokkkaaksi ja kokouksessa tuotiin myös esille se, että myös Jenny Lindborg miettii ehdokkuuttaan Demarinuorten mandaatilla. Tukea Jennylle piirikokouksesa antoivat Susanna (epäsuorasti), Ahti Ruoppila ja Salla Saaranen. Pienoisen kohahduksen ilmoitus kokousväessä aiheutti.

Kuolla niin ettei kukaan näe

2008-04-20T11:19:00.001-07:00

Perheessämme on ollut kuolema läsnä. Vaikka kuolema on yhtä luonnollinen tapahtuma kuin syntymäkin, kuolema pelottaa. Se on musta möhkäle, joka normaalielämässä työnnetään mielen saavuttamattomiin sopukoihin. Sopukoihin, joista se kuolemaa kohdatessamme popsahtaa esiin. Yllättäen ja arvaamatta.

Kuolema on nyky-yhteiskunnassa yhä suurempi tabu. Ihmisiä kuolee, mutta huomaamatta, niin ettei kukaan sitä näe. Sairaalassa, hoitokodeissa, siis laitoksissa. Kotona, läheisten läsnäollessa, kuolee yhä harvempi. Vainajan pukeminenkaan ei taida olla enää kovin yleistä. Hautajaiset suoritetaan, niitä ei vietetä. Suljetussa arkussa, rutiininomaisesti. Lauletaan virret ja luetaan muistovärssyt. Sitten hautaan, hiekkaa päälle. Jouluna viedään kynttilä.

Vielä pahempaa on kohdata läheisensä menettänyt ihminen. Sureva ihminenkin pelottaa. Mitä sanoa vai uskaltaako sanoa mitään. Ehkä tekstiviesti? Kukkalähetti vie osaanotto-viestin kätevästi ja steriilisti perille. Eipähän tarvitse itseään itkettää. Itkeminenkin on tabu. Ainakin itkeminen muiden nähdessä.

Olen itse kasvanut sairaalan kupeessa. Leikkinyt ruumishuoneen katolla, kurkkinut ovesta ja yrittänyt nähdä kuolleita. Ollut piilossa hautakiven takana, kun hautajaissaattue on keskeyttänyt leikit hautausmaalla. Silti pelkään kuolemaa. En omaani, mutta läheisteni. Mutta sekin on luonnollista.

Nyt pitäisi osata valita oikeat kukan hautavihkoon ja juuri oikeanlainen värssy. Ikäänkuin kukaan niitä muistaisi hautajaisten jälkeen. Silti, surun aikana toivo tuonpuoleisesta elämästä on jotenkin kovin lohduttavaa. Kun kuoleva toivottaa: "Hyvää loppuelämää", olisi siihen mukava vastata "Kyllä me vielä nähdään". Ja vielä uskoa siihen.

Myrsky kaatoi vanhan koivun
talon nurkalta,
ja nähtiin selvästi kuinka pinnassa
sen juurakko kulki.

Miten se oli jaksanut pitää
taloa kainalossaan,
huolehtia koko pihasta, kun se itse
oli niin ohuesti elämässä kiinni?
-Risto Rasa-

Vihastuttaa!

2008-04-17T03:47:00.000-07:00

Tänään on taas sellainen päivä, että pistää vihaksi. Kiikutin tänään automme, tuttavallisemmin Nisukamme, huoltoon pienen vaivan takia. Pieni vaiva muuttui huoltamossa suureksi murheenkryyniksi. Sain korjauksen hinta-arvioksi 1600 euroa. Nokkaketju uusiksi ja sitten massamittari. Näistä tämä massamittari oli alkuperäisen vaivan syy, sen hinta ainoastaan 560 euroa. Hyvä, etten itkuun tirahtanut. Sitten googletin.

Keskustelupalstoja lukiessa tuli hyvin selkeästi esille merkkihuoltamojen rahastusmeininki. Samat osat saa reippaasti alle 500 eurolla tarvikeosina. Valitetavasti minulta on mennyt täydellisesti luottamus autokorjaamoihin, toki poikkeuksiakin löytyy. En vain mahda sille mitään, että aina tuntuu kusetusmeiningiltä. Samaa ovat kertoneet mm. naispuoliset työkaverini, joiden tietämättömyyttä on käytetty törkeästi hyväksi.

1600 euroa. Mistä sen nyt siten kaivaisi tähän hätään.

Iholle

2008-04-03T11:22:00.000-07:00

"Sä et koskettanut mua". Tuttu fraasi Idols-kilpailusta. Idols-kilpailijoiden lisäksi myös politiikan, ja erityisesti meidän "poliitikkojen" pitäisi koskettaa ihmistä. Minusta tuntuu, ettemme ole siinä viime aikoina onnistuneet. Viittaan tässä nyt lähestyviin kunnallisvaaleihin ja Jyväskylään.

Olen havainnut, että olen ainakin itse viime vuosina uppoutunut yhä syvemmälle ideologiseen bunkkeriin. Bunkkeriin, josta tähyilen vihollisia (omia puoluetovereitani) ja yritän puolustautua omien hyökkäyksiltä. Olen niin syvällä siinä bunkkerissa, että välillä tuntuu etten tiedä mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu. Siis tässä kaupungissa. Toki "tiedän" että on kurjuutta, pahoinvointia, köyhyyttä, yksinhuoltaja-vanhempia, mielenterveysongelmia. Mutta en tunne niitä ihmisiä. Minulla menee hyvin, perheelläni menee hyvin, ystävälläni menee...noh...ainakin melko hyvin. Minun maailmassani on helppo puhua uusliberalismin kirouksista, kolmannesta tiestä ja globalisaation kritiikistä. Ja unohtaa kaikki ihmistä lähelllä olevat ongelmat. Minä olen unohtanut, ja minua hävettää.

Jotta voi toimia ihmisten hyväksi, on päästävä ihmisten iholle. En pidä siitä sanonnasta, mutta käytän sitä tässä yhteydessä. Koska nykyinen toiminta poliittisella kentällä ei ole kovin ihmisläheistä, olen etsinyt itselleni uusia toimintakenttiä. Osallistun urheiluseuran toimintaa, jossa voin konkreettisesti saada jotain aikaiseksi. Lisäksi minua on alkanut kiehtoa asukasyhdistystoiminta.

Poliittisella kentällä olemme keskittyneet epäolennaiseen. Sanon tämän nyt suoraan. Minusta se, että valitamme mm. Demarinuorten organisaation jäykkyyttä ja byrokratiaa on ainoastaan tekosyy sille, että emme saa aikaiseksi mitään konkreettista muutosta. Ei lippulappausten täyttäminen ja kevätkokoukset oikeasti vie aikaa niin paljon, että sillä voisi perustella todellisen poliittisen toiminnan puutetta. Olemme byrokratian rattaissa, joista monet eivät edes halua irrottautua. Silloinhan pitäisi kohdata todellinen maailma. Eikä se tunnu sopivan kaikille.

On meillä hyviäkin esimerkkejä siitä, miten iholle pääsee. Joonas Lepistö nyt on eräs reipas esimerkki. Jyväskylässä ex-demari Kauko Tuupainen ja monet vanhat sosialidemokraatit, mukaanlukien Hilkka Illman, ovat oikeasti ihmisten asialla. Niiden pienten ja heikko-osaisten asialla. MINÄKIN HALUAN OLLA!

Tämä ei kokonaisuudesaan ole kovin eheä kirjoitus, mutta toivoisin silti kommentteja. Miltä teistä tuntuu? Olenko kuinka yksin ajatusteni kanssa?

Eläinsuojelua

2008-03-19T00:58:00.000-07:00

Arvostan vapaaehtoisten eläinsuojeluyhdistysten toimintaa. Olen itsekin ollut usean vuoden ajan Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen jäsen, mutta toimintaan en ole aktiivisesti osallistunut. Silti muutaman asian haluan nostaa eläinsuojelusektorilta esille.

Eläinsuojelu ja siihen liittyvä valvonta nojaa Suomessa lähes yksinomaan vapaaehtoisuuteen. Toki kunnallisella puolella on virkamiehiä, joiden vastuualueisiin eläinsuojelu kuuluu, mutta käytännössä vapaaehtoiset eläinsuojeluvalvojat hoitavat valvonnan. Suomen Eläinsuojeluyhdistys on valvojien organisaatio, ja valvojia on tällä hetkellä Suomessa noin 120. Keski-Suomessa hommaa hoitaa noin 10 ihmisen joukko ja yksi valvoja voi saada vuoden aikana 600 puhelua. Nämä siis kaikki hoidetaan oma työn ohella, ja palkatta. Eläinsuojeluvalvojat ovat lähes yksinomaa naisia, jotka kohtaavat asiakaskäynneillään uhkailua, huuhtamista ja jopa väkivaltaa. Se on hommaa, jota moni ei haluaisi tehdä edes vaikka siitä maksettaisiinkin.

Lisäksi vapaaehtoisuuteen perustuva valvontajärjestelmä kohtaa uskottavuusongelmia. Vapaaehtoisilla ei ole käytössä niitä työkaluja joita viranomaisilla on. Toki valvojat tekevät yhteistyötä niin poliisien kuin kunnallisten eläinlääkäreidenkin kanssa. Käytännössä eläinsuojeluvalvojat siis tekevät sitä työtä, joka laissa määritellään viranomaisten hoidettavaksi. Vaikka vapaaehtoisuuteen perustuva järjestälmä onkin toiminut pitkään, ei se voi olla kestävä ratkaisu. Siksi maakuntiin ja suurimpiin kaupunkeihin olisikin saatava eläinsuojeluun keskittyviä viranomaisia, joiden työtehtävät keskittyvät ainoastaan eläinsuojeluvalvontaan.

Eläinsuojelurikkomukset linkittyvät monesti vahvasti sosiaalisektorille. Vaikka välinpitämättömyyttä toki esiintyykin, liian usein etenkin tuotantoeläinpuolella eläinsuojelulliset ongelmat ovat syntyneet maatalousyrittäjien ahdingon seurauksena. Loppuunpalamista, masennusta ja työkyvyttömyyttä. Siinä oravanpyörässä jäävät eläimet -kuten moni muukin asia- hoitamatta. Maatalousyrittäjien ongelmista harvoin kuulee puhuttavan ja suuren työtaakan joutuu hoitamaan itse. Lomittajia on vaikea saada, eikä Kanarian saarille lähdetä kahden viikon lomalle. Toisin on niillä (kaupunkilaisilla), joiden suurin huoli on lemmikkirotan hoito ja kukkien kastelu lomareissun aikana.

Mutta myös hieman kritiikkiä. Eläinsuojeluliike Suomessa on kovin..hmm...epäammattimaista. "Turkis on murha" ja muuta veuhkaamista. Toki tärkeitä asioita nämä kaikki ovat, mutta valitettavasti viesti vesitetään turhalla syyllistämisellä. Eläinsuojeluliike on usein keskittynyt epäkohtien alleviivaamiseen sen sijasta, että asioiden perimmäisiin ongelmiin pureuduttaisiin. SEY:n ja Animalian yhteinen "Irti mun munista!"- kampanjan tavoitteena on saada kaupat luopumaan häkkikanaloiden tuotteista. Tämän(kin) kampanjan nettisvuilla isketään verkkokalvoille kuvia häkkikanaloista, ja eiväthän ne mukavaa katseltavaa ole. Uskon kuitenkin, että kauhistuttavilla kuvilla ei saada aikaan muutosta kuluttajissa. Kauhistuttaviin kuviinkin turtuu.

Entäs sitten tämä Karvademarit? Onko sieltä suunnalta tehty avauksia?

Linkkejä:
Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto (SEY)
Irti mun munista!-kampanja
Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistys

Viikon resepti: Makaronilaatikko

2008-02-14T08:13:00.000-08:00

Olen pidemmän aikaa luvannut Torikalle laittavani tänne makaronilaatikon ohjeen. Eilen tuli katsottua Pixarin ja Disneyn uusin animaatio Rottatouille, ja sen innnostamana laitan vihdoin reseptin tänne. Tätä laatikkoa syödään perheessämme mielestäni liiankin usein, mutta kysyttäessä "mitä tänään syötäisiin?" saan vastaukseksi usein "Makaronilaatikkoa". Tämä ei kuitenkaan ole perinteinen makrulaatikko, sillä makaronia ei tarvitse erikseen keittää.

Makaronilaatikko
400 gr makaronia (eli pussillinen)
400 gr jauhelihaa (sika/nauta, nauta. ihan sama)
200 gr tuorejuustoa (maun mukaan, suosittelen valkosipulin makuista. Kannattaa kuitenkin tarkistaa rasian pohjasta, että rasvapitoisuus on riittävä, >25%.)
tomaattipyrettä (mauan mukaan, myös ketsuppi käy)
1 litra vettä
1 lihaliemikuutio
mausteita (mm. suola, pippuri)

Aloita paistamalla jauheliha paistinpannulla. Kun jauheliha alkaa olemaan kypsää, lisää jauhelihan joukkoon tomaattipyrettä/ketsuppia makusi mukaan. Sekoita tasaiseksi mössöksi ja lisää mausteita makusi mukaan.

Keitä kiehuvaksi 1 litra vettä ja lisää joukkoon 1 lihaliemikuutio. Lisää kiehuvaan veteen myös tuorejuusto. Sekoittele niin kauan, kunnes tuorejuusto on sulanut veteen.

Kaada uunivuokaan makaronipussi ja sekoita makaronien joukkoon jauheliha. Kaada näiden päälle vesi-tuorejuusto-lihaliemi-seos. Tässä vaiheessa kannattaa vielä lisäillä suolaa. Tyrkkää uuniin, 200 astetta ja 30 minuuttia. Se on siinä.

Jauhelihan joukkoon voi toki silputa myös sipulia ja valkosipulia. Myös herne-maissi-paprikaa voi pussillisen heittää joukkoon. Nämä eivät kuitenkaan ole pakollisia elementtejä.

Ripitystä, kiroilua ja uhmaa

2008-02-01T11:17:00.000-08:00

Mennyt viikko on ollut vauhdikas ja dramaattinen. Viikko alkoi maanantaiaamuna tiedolla, että tuotantolinja Metson valimolla (jossa Toni työskentelee) tullaan ajamaan alas tämän vuoden aikana. Jatkuuko työt sen jälkeen, se on vielä epäselvää. Mikäli työt eivät jatku, on selvää, että perheemme sidokset Jyväskylään eivät ole enää niin vahvat. Vielä muutama viikko sitten sanoin työhaastattelussa, että Jyväskylään on tarkoitus jäädä. Nyt en voi enää niin sanoa.

Keskiviikkona minut haukuttiin, minulle huudettiin ja minua ripitettiin. Kaiken takana puoluetoiminnan ABC-kirjoitus. Olen käyttänyt kirosanoja, olen liannut pesää ja pilannut yhdistyksemme maineen. Rivien välistä oli luettavissa, että myös erottamiseni johtokunnasta olisi oikeutettua tässä tilanteessa. Koin itseni loukatuksi. Pahoitin mieleni. En siksi, etten kestäisi kritiikkiä, haukkumista tai huutamista (vaikka onhan sekin raskasta). Vaan siksi, että nämä ihmiset yrittivät estää minua sanomasta mielipidettäni. Minun pitäisi puhua kauniisti ja kertoa positiivisia asioita. Minä olen räväkkä. Ja minä kirjoitan niin kuin kirjoitan. Avoimesti, suoraviivaisesti, kaunistelematta.

Lisäksi minulle huudettiin (en tiedä mikä on huutamisen määritelmä, mutta uskon että se toteutuu jos katsotaan kyseessä olevan kokoustilanne) naisliittoasiasta. Olen pyrkinyt selvittämään ketkä yhdistyksemme naisjäsenet kuuluvat Demarinaisiin ja ketkä eivät. Nyt näyttäisi siltä, että kaikki yhdistyksemme naiset ovat automaattisesti myös naisliiton jäseniä. Vaikuttaa vähintäänkin sairaalta. Olisihan siitä voinut kertoa yhdistykseen liittymisen yhteydessä. En olisi liittynyt. Hävettää siltäkin osin, että olen rekrytoinnut tietenkin myös useita naisia puolueemme jäseneksi. Enkä ole osannut kertoa heille tätä kytkykauppaa. Pahoitteluni.

Viikko jatkui tuohtuneissa merkeissä. Joudun punnitsemaan melko tarkkaan sitä, missä puolueen osa(sto)ssa tulevaisuudessa haluan vaikuttaa. Keskiviikkoisen kokouksen jälkeen kaduin sitä, että olen uhrannut paljon aikaani ja voimiani tällaiseen paskaan. Kyllä. Kiroilen jatkossakin.

Autoja, auto-ohjelmia ja halpoja kopioita

2008-01-13T10:55:00.000-08:00

Aluksi haluan kiittää kaikkia kannustavista kommenteista koskien edellistä blogikirjoitustani. Olen saanut palautetta yllättäviltäkin tahoilta, niin Osuuspankin jonossa kuin juhlaillallisillakin. Kiitos, kiitos. Lupaan jatkaa vittuilevaa kommentointiani myös tulevaisuudessa.

Sitten jotain aivan muuta. Olen ollut aina kiinnostunut autoista. Onhan se vähän ironista ympäristöihmiselle, mutta kaksinaismoralismia en tässä kohtaa kielläkään. Olen pitkään ollut brittiläisen Top Gear-ohjelman ystävä. Ohjelma on loistava, se on kyyninen, koominen, mutta samaanaikaan täydellisen asiallinen. Se on kuulemma auto-ohjelma josta (normaalitkin) naiset pitävät.

Loistava autosarja on tietenkin saanut joukon kilpailijoita radalleen. Uusin taitaa olla Discoveryn Fifth Gear, jonka Nelonen on ottanut kevään ohjelmistoonsa. Myös kotimaisia autoiluun keskittyviä sarjoja nähdään tälläkin hetkellä. Start on Nelosen oma versionsa, kun MTV3 luottaa Jussi Hallin isännöimään Ajoneuvos-sarjaan.

Molemmat ovat kuitenkin täysin onnettomia räpellyksiä. Ne ovat surkeita yrityksiä matkia Top Gear'a, ja Ajoneuvos sortuu mielikuvituksettomasti matkimaan brittisarjaa yrittämättä edes peitellä sitä. Star-ohjelman teennäisen "näsäviisaat" koeajo-osuudet ajautuvat auttamatta vesiliirtoon heti ensimmäisessä kurvissa, kun taas Ajoneuvoksen Jussi "ärrän kierrän ympäri orren" Halli ajaa ulos toisessa mutkassa toistellen itsestään selvyyksiä. Siinä vaiheessa minä vaihdan jo kanavaa ja etsin BBC:n ohjelmatietoja.

Onko tosiaan niin vaikeaa toteuttaa omaperäisitä auto-ohjelmaa kotimaisin voimin? Eikö tuotantoyhtiöissä kukaan keksi, miten voisi ihan uudella tavalla esitellä Skoda Octavia Combi 4x4 dieseliä? Minä tiedän. Puhelinumeroni löytää kyllä numerotiedustelusta.

PS. Myös Fifth Gear vaikuttaa muutaman jakson perusteella ainoastaan halvalta kopiolta.

Puoluetoiminnan ABC

2007-12-07T06:10:00.000-08:00

Välillä sitä on pakko avautua. Ja nyt on jälleen se hetki koittanut. Olkoon tämä oma ennakkoperintöni tuleville poliittisille työmyyrille, tuleville vaikuttajille ja muille toimintaansa puolueessamme aloitteleville. Nämä niksit kun pitää mielessä, voi ponnistaa pitkälle. Ohjeet eivät välttämättä ole yleismaailmallisia, mutta ainakin Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen paikallistasolla hyväksi havaittuja toimintapoja.

1. Esitä omat mielipiteesi
On tärkeää tuoda esille oma mielipiteensä. Pidä kuitenkin huoli, että mielipiteesi on oikeanlainen suhteessa huoneessa olevien mielipiteisiin. Tämän takia on tärkeää kuunnella muiden mielipiteet ja vasta sitten esittää omansa. Erityisen tarkkaa kannattaa kuunnella tilaisuuden tai kokouksen puheenjohtajan ja muiden "silmäätekevien" mielipiteitä. Jos oma mielipiteesi eroaa radikaalisti muiden mielipiteistä, on parempia pitää turpansa kiinni. Tässä vaiheessa kuitenkin kannattaa nyökytellä päätään, jotta muut saavat kuvan, että olet heidän kanssaan samaa mieltä. Nyökyttelyä kannattaa harjoittaa etenkin kun puheenjohtaja puhuu.

2. Omaa oikeanlainen perhetausta
Sosialidemokratia on periytyvä ominaisuus. Tämän takia "hyvän" sosialidemokraatin koko perhe ja koko suku vuosisadan alusta lähtien on ollut mukana sosialidemokraattisessa liikkeessä. Etenkin isovanhempien rooli liikkeessä on tärkeää. Tätä tietoa kannattaa myös tuoda selvästi esille eikä pitää vakan alla. Jos et omaa sosialidemokraattista perhetaustaa, valehtele. Muuten et etene etenkään kunnallispolitiikassa. Poliittisella kentällä etenemistä auttaa suuresti, mikäli lähisukulaisesti on itse mukana riittävän korkeassa poliittisessa tehtävässä. Se tulee tuomaan sinulle lautakuntapaikkoja helpommin kuin arvaatkaan. Sinut voidaan valita myös korkeisiin työtehtäviin.

3. Älä tee "paskaduunia"
Poliittisen toiminnan kulmakiviä ovat talkoisiin osallistuvat kahvinkeittäjät, roudarit, vaaliesitteiden jakajat ja muut perusduunin tahkoajat. Talkoolaisista ei kuitenkaan ole todellisiksi vallankahvan pitelijöiksi. Kerran kahvinkeittäjä - aina kahvinkeittäjä. Jotenkin se vaan menee niin. Todelliset valtaapitävät ilmestyvät vaalikojuille ja tempauksiin vasta siinä vaiheessa kun suurin duuni on tehty, ja poistuvat paikalta riittävän varhaisessa vaiheessa, jotta ei vahingossakaan joudu tekemään "paskaduunia". Eikä "paskaduuni" ole myöskään sitä ruohonjuuritason työtä, jota etenkin nuorilta aina vaaditaan, jotta voisimme edetä poliittisella urallamme.

4. Osallistu kunnallisjärjestön toimintaan
Tämä on ehdoton edellytys, jotta voit saada hyväksyntää. Pätee etenkin Jyväskylässä. Kunnallisjärjestön edustajiston kokouksiin osallistuja on todellinen sosialidemokraatti ja osallistumattomat saamattomia vetyksiä. Etenkin nuoret kokouksiin osallistumattomat ovat kaiken pahan alku ja juuri. Jos sinut on nimitetty edustajiston jäseneksi, huolehdi että olet paikalla jokaikinen kerta. Ja vaikka et olisikaan edustajiston jäsen, ole silti paikalla. Vaikka valtuutettujakaan ei kokoukset kiinnosta, SINUA PITÄÄ KIINNOSTAA. Paras-hanke, hyvinvointipalvelut, porvarit, Andersson ja Kettunen, Keljonlahden voimalaitos. Siinä tiivistettynä viimeisen viiden vuoden keskusteluaiheet.

5. Älä osallistu nuoriso-tai opiskelijapolitiikkaan
Monet nuoret uhraavat, ei pelkästään vapaa-aikansa, vaan aikansa nuoriso- ja opiskelijapolitiikan järjestötoimintaan. On SONKia ja Demarinuoria, Keski-Suomen piiriä ja JSDN:ää. On kuitenkin hyvä huomata, että näiden järjestöjen toiminnassa mukanaoloa ei arvosteta. Sen takia aikaansa ei kannata näihin uhrata vaan keskittyä ainoastaan kunnallispolitiikkaan. Tietenkin naistoimintaan ja ammattiyhdistystoimintaan kannattaa panostaa. Sieltä hankkii kannatusta ja arvostusta ihan eri tavalla.

* * * * * * * * * *
Joku saattaa tulkita tämän katkeraksi tilitykseksi. Sitä se tavallaan onkin. Olen ollut liian suurisuinen, liian suora ja liian arvosteleva. Jos minulla olisi mahdollisuus, tekisin silti kaiken samalla asenteella.

"Älä kulje tallattua polkua. Liukastut."

SDP ja ympäristöpolitiikka

2007-09-15T07:41:00.000-07:00

SDP tuntuu olevan jonkinlaisessa tienhaarassa. Seuraan meneillä olevaa keskustelua toki mielenkiinnolla, mutta jollakin tapaa kyynisenä. On totta, että paljon on puolueessa ja sen järjestörakenteessa muutettavaa, samoin asiasisällöissä ja painotuksissa. Ilahduttavaa on ollut seurata SONK:n ja Demarinuorten yhteisen puoluekokoustyöryhmän ulostuloja ja muutoshalukkuutta. Valitettavaa, että siihen tarvittiin massiivinen tappio eduskuntavaaleissa. Miksi moista intohimoa muutokseen vaatimiseen ei ole aiemmin löytynyt? Vai ovatko nuoret ja opiskelijat aiemmin tyytyneet hallitusvastuussa olevan emopuolueen hiljaiseen ja kritiikittömään tukemiseen?

Viime sunnuntaina järjestetyssä Tulevaisuusfoorumissa oli kai tarkoitus kokea kliimaksi ja lopulta räjähtävä orgasmi. Eipä tuntunut edes pientä kiihottumista. Vanhoja saavutuksia ylistetiin, uusista ei kyetty puhumaan. Puolueväelle ei toki juuri suunvuoroa annettu, sillä ryhmäkeskustelutkin kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Itse osallistuin luonnollisesti "Ilmastonmuutos ja elämäntapa" työryhmään, jonka jälkeen jouduin jälleen miettimään SDP:n ja ympäristön kovin ristiriitaista suhdetta.

Usein juhlapuheissa jaksetaan hehkuttaa sitä, että SDP oli ensimmäinen puolue, jolla oli oma ympäristöohjelmansa. Niin, ja perustettiinhan myös ympäristöministeriö. Sen jälkeisistä teoista ei ole paljon kerrottavaa. Itämeriprojekti oli hyvä yritys, mutta sen vesitti SDP:ssä muutoinkin esiintyvä asenne "Miksi meidän pitäisi tehdä mitään, kun pahimmat saastuttajat eivät tee mitään".

Useissa puheissa niin ennen kuin jälkeen vaalien on korostettu, että SDP:n tulee panostaa ympäristöteemoihin, koska se muka houkuttelee nuoria mukaan puolueeseen. Kaikissa puheissa on kuitenkin paistanut läpi ympäristön mukaan ottaminen ainoastaan imagon kohottamistarkoituksessa, ei todellisesta tahtotilasta ja vakavasta sitoutumisesta. Siitä kertoi jo vaaliohjelmassakin ollut järjettömän huono ympäristöosio. Viis siitä, että olimme ensimmäinen "ympäristö"puolue, jos tässä hetkessä puolue profiloituu jätteenpolton kannattajana ja ympäristöverojen vastustajana.

Puoluekokouksessa 2005 oli ainoastaan yksi (1) aloite, joka käsitteli ympäristöä. Toki aloitteita oli niin ydinvoimasta, liikenteen biopolttoaineista kuin geenimuunnellusta ruuastakin. Tuona ajankohtana sekä biopolttoaineisiin että geenimuunteluun kantaa ottaminen olisi ollut jopa edistyksellistä, mutta ei. Liikenteen biopolttoaineita ei nähty mahdollisuutena ja geenimanipulaatioaloitekin lakaistiin maton alle toteamalla: "...puolue on ottanut kantaa uusien tekniikoiden hyväksyttävyydestä käytävän laajan keskustelun ja kuluttajien tiedonsaannin puolesta ja katsoo, ettei aloite anna aihetta muihin toimenpiteisiin.". Sattuuko kukaan tietämään, mikä se meidän kantamme on?

Jos halutaan tehdä uskottavaa ympäristöpolitiikkaa, on myös katsottava mitä kuntapäättäjämme tekevät. Miten puolue voi näyttäytyä millään tavalla uskottavana, kun Heinäluoma vaatii uusiutuvia energialähteitä lisää ja samaan aikaan Jyväskylän kunnallispoliitikot liputtavat turvevoimalan puolesta? Vaikka puolueella Saariniemenkadulla olisikin uskottava ympäristöohjelma, olisi se saatava näkymään läpi järjestörakenteen piiritasoilta kunnallisjärjestöihin ja sitä kautta valtuustoihin.

Itse istun varajäsenenä kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja useaan otteeseen on ryhmässämme tullut esille se, että kaavoitusasioissa demarijäsenet ovat eksyksissä. Minäkin olen. Miten suhtaudutaan omakotitaloalueiden kaavoittamiseen kaupungin reuna-alueille tai virkitysalueen kaavoittamisesta kerrostaloille? Näillä päätöksillä on kuitenkin välittömiä vaikutuksia ympäristöön ja sen tilaan. Syksyn 2008 kunnallisvaaleihin olisikin saatava oma ohjelma kaupunkisuunnittelusta ja kaavoituksesta.

Jos halutaan tehdä proaktiivista ympäristöpolitiikkaa, on ehdottoman tärkeää seurata tiedemaailmaa ja lisäksi sitä mitä maailmalla tapahtuu. Se, että puolueemme kuuntelee virkamiehiä ja valmistelee sen perusteella kantansa, ei ole kestävää saati laajaa perspektiiviä antavaa. Heinäluoman hypetys Tulevaisuusfoorumissa hiilidioksidipäästöjen upottamisesta mereen ei kuitenkaan ole sellaista tulevaisuuteen katsovaa ympäristöpolitiikkaa, jota haluaisin vastaisuudessa kuulla. Kannattaa harjoittaa myös kriittistä tarkastelua tiedemaailman villityksille.

Ja lopetetaan se jauhaminen ydinvoimasta. Keskitytään sen sijaan energiatehokkuuteen ja sen parantamiseen.

YVA ja metsätalous

2007-09-08T11:05:00.000-07:00

Viime viikolla putkahti julkisuuteen Ismo Pölösen mielenkiintoinen väitöskirjatutkimus, jonka aiheena oli YVA-menettely (ympäristövaikutusten arviointi). YVA-menettelyn tarkoituksena on lisätä kansalaisten osallistumista ja vaikutusmahdollisuuksia ympäristön kannalta merkittävissä hankkeissa sekä kartoittaa mahdollisia ympäristövaikutuksia ennakkoon. YVA-menettely on ollut käytössä vuodesta 1994 ja edelleenkin siinä on heikkoja kohtia.

YVA-menetettely nostattaa harvoissa ihmisissä suuria tunteita. Ismo Pölösen tutkimuksessa on kuitenkin eräs mielenkiintoinen havainto: Suomessa metsätalouden hankkeisiin ei ole lainkaan sovellettu YVA-menettelyä. Äkkiseltään se ei kuulosta kovin dramaattiselta, mutta sitä se ehdottomasti on.

YVA-menettelyä tulee lain mukaan soveltaa kaikkiin sellaisiin hankkeisiin, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Kuitenkin metsätaloudella on suuria ympäristövaikutuksia. Metsiä lannoitetaan, harvennetaan, ojitetaan ja päätehakataan. Kaikilla näillä on vaikutuksia eliöstöön, maaperään ja erityisesti vesistöihin. Metsätalouden osuus hajakuormituksesta on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi turvetuotannon. Silti metsätalous ei YVA:ia "tarvitse", mutta turvetuotantoon sitä sovelletaan jatkuvasti. Keskustelu metsätalouden vaikutuksista pyöriikin yleensä liito-oravien ja vanhojen aarniometsien ympärillä. Ja ne taas ovat sellaista viherhippien vauhkoamista.

On totta, että Suomessa esim. päätehakkuut ovat pieniä, vain keskimäärin 1-3 hehtaaria. Kuitenkin metsien ojituksen ja ojien perkausten yhdessä voidaan laajaltakin valuma-alueelta johtaa kuivatusvesiä vesistöihin, jolloin vaikutukset näkyvät etenkin karuissa vesistöissä. Etenkin Lapissa metsätalous on vesistöjen merkittävin rehevöittäjä. Lisäksi metsiä lannoitetaan kymmenien ja satojen hehtaarien kokoisia alueita. Talousmetsissä tapahtuu paljon muutakin kuin pelkästään puiden kaatamista ja kantojen maasta repimistä.

Metsätaloutta säätelevät useat lait ja vapaaehtoiset sertifikaattijärjestelmät ja metsätalouden parissa pyörii useita tahoja kuten metsänhoitoyhdistykset, ympäristökeskukset ja metsäkeskukset. Kun metsänhoitoyhdistykset vastaavat pitkälti metsien lannoituksesta ja sen valvonnasta, ympäristökeskuksia kiinnostaa metsien merkittävät luontoarvot. Tässä kuviossa paikallisen metsätalouden vaikutusten kokonaisarviointi jää helposti tekemättä.

Metsätaloutta on syytetty aiheellisestikin luonnon monimuotoisuuden tuhoamisesta. Nykyisellä järjestelmällä monimuotoisuuden turvaaminen ei olekaan hyvissä kantamissa. Etenkin yksityismetsissä tietyt tärkeät luontoarvot voivat "jäädä huomaamatta", aiheuttaahan oman metsämaan luonnon monimuotoisuuskohteet kustannusten menetyksiä metsänomistajalle. Syy ei ole yksin metsäomistajissa. Metsälakia tulkitaan yleensä niin kirjaimellisesti, että käytännössä metsäluonnon tärkeiden kohteiden rajaaminen metsätaloustoimien ulkopuolelle ei ole millään tavoin edesauttanut luonnon monimuotoisuuden säilymistä.

Pari paljastusta

2007-08-26T11:30:00.001-07:00

Tänään oli syksyn tuntua ilmassa. Vaikka päivä oli lämmin ja osittain myös aurinkoinen, on jännä huomata kuinka erilaista auringonvalo on. Ei enää niin kirkasta ja läpitunkevaa vaan jotenkin hienostuneempaa ja kylläistä. Puutkin ovat jo alkaneet kellastua ja puolukkasato odottaa poimijaansa. Tänään kirmailin Naksu-koiran kanssa syksyisessä metsässä ja fiilis oli loistava. Olen aina ollut syksyihminen. Tai en aina. Teinivuosina odottelin aina kauhulla syksyä ja sen tuomaa depressiokautta. Nykyään keväät ovat rankempia, liiallinen auringonvalo ei sovi käpyrauhaselleni.

Joka syksy minulla on unelmia. Tänä syksynä haaveilin aloittavani venäjän kielen opinnot. Tänäkään vuonna se ei toteudu. Aloitan nimittäin uuden työn, joka syö tehokkkaasti vapaa-aikaani eikä uuden kielen opiskeluun nyt ole mahdollisuutta. Huomenna maanantaina aloitan työt myyntineuvottelijana A-lehdillä. Olen innoissani. Työkaverit tuntuvat mukavilta ja ilmapiiri rennolta. Lisäksi on ihanaa päästä jälleen järjelliseen päivärytmiin, saada syy herätä aamulla aikaisin. En tiedä onko minusta lehtimyyjien Royal liigaan, mutta lupaan yrittää parhaani.

On kuitenkin valitettavaa ollut huomata, kuinka aliarvostettua työtä tulen tekemään. Minulle on jo ilmoitettu mm. "Älä sitten soita meille." tai "Olisit nyt mennyt vaikka Gallupille." Se on ollut itsetunnolle melkoinen koetus. En ole edes kaikille viitsinyt asiasta puhua, sillä en tiedä kestäisinkö aliarvioivia kommentteja. Sanotaan, että paskaduunia ei ole. Mutta monille lehtimyynti on kuitenkin juuri sellaista.

Muutenkin syksystä on tulossa kiireinen. Edustajistovaalit vievät kaikilta energiaa, mutta lisäksi on paljon muuta. Olen harkinnut lähteväni JTY:n puheenjohtajisto-kisaan mukaan, kun sitä on minulta pyydetty. En tiedä onko sitä järkevää kertoa, kun asia on vielä niin pohdintavaiheessa. Haluan kuitenkin teidän tietävän pohdinnastani. Jos saan riittävästi tukea, harkitsen asettumista vakavasti. Niin paljon olisi muutettavaa. Onneksi on olemassa myös plan-B.

Tämä meni nyt taas henkilökohtaiseksi. Mutta se tuntuu kiinnostavan.

Mörkö nimeltä GMO

2007-08-15T01:56:00.000-07:00

Kukapa olisi uskonut, että Suomen helteisessä elokuussa suureksi puheenaiheeksi nousee geenimuuntelu. Voisihan sitä turhemmastakin keskustella. Kuten esimerkiksi pääministerin lempi-Colasta.

Suomen maataloutta on perinteisesti pidetty puhtaana ja jopa luonnonmukaisena. Elokuun alussa MTT:n professori "kohahdutti" kertomalla julkisesti, että suomalaisen viljelyn ekologisuus on ainoastaan myytti. Suomalainen viljely kuormittaa ympäristöä enemmän kuin muualla Euroopassa. Viis siitä, onhan suomalainen ruoka sen sijaan puhdasta!

Sekin taitaa loppu peleissä lukeutua myytti-osastolle. Moni tuntuu unohtavan, että myös Suomessa käytetään viljelyssä torjunta-aineita, itse asiassa torjuna-aineiden käyttö lisääntyy jatkuvasti. Vasta vuonna 2002 Suomen pohjavesien torjunta-ainejäämiä on alettu systemaattisesti tutkia ja useista kymmenistä pohjavesialueista on löydetty haitallisen korkeita torjunta-ainejäämiä.

Moni tuntuu myös unohtavan sen tosiasian, että lihakarjaan pumpataan lääkeaineita niin lääkinnällisiin tarkoituksiin kuin lisäämään eläinten kasvua. Hormoneja ja antibiotteja joutuu luonnollisisesti myös ympäristöön ulosteiden mukana, mutta toki lääkeainejäämiä on myös siinä sisäfileessä. Lääkeaineet ovat ympäristölle hyvinkin ongelmallisia, sillä ne joutuvat luontoon aktiivisessa muodossa ja täten voivat vaikuttaa suoraan ekosysteemiin.

Viimeisten päivien aikana suomalaisten tietoisuuteen on tuotu geenimuuntelu. Voidaankin todeta, että Suomen maatalouden geenimuunteluneitsyys on mennyttä. Se toki jo puolitoista vuotta sitten kun ensimmäiset possut ruokittiin geenimuunneltua soijaa sisältävällä rehulla. Kukaan ei vaan tuntunut tietävän sitä.

Asiasta noussut kohu on liioiteltua suhteessa asian vakavuuteen. Se, että possuja ruokitaan GMO-soijarehulla ei sinänsä aiheuta syytä paniikkiin. Edelleenkään geenimuunneltu ruoka-aine ei vaikuta kohde-eläimeen mitenkään, geenimuunneltu osa ei popsahda possun lihan geneettiseen koodiin. Sika-nautajauhelihakin saa aivan uuden ulottuvuuden siirtogeenitekniikan kautta.

Geenimuuntelu herättää pääasiassa pelkoja ja epäluuloja, eikä ihme. Media ja ympäistöjärjestöt lietsovat pelkoa tietämättömiin kuluttajiin. Geenimuunneltujen kasvien viljely on keskittynyt Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja Argentiinaan, ja tuotannossa on pääasiassa soijaa ja maissia. Suomessa siirtogeenisiä kasveja on viljelty ainoastaan tutkimusmielessä. Geenimuuntelu herättää kuitenkin voimakkaita tunteita myös tutkijayhteisössä ja geenimuuntelun vaikutuksista ei juuri vielä tiedetä varmuudella mitään. Suurimpana uhkana pidetään siirtogeenisten kasvien risteytymistä luonnon lajitoveriensa kanssa, jolloin vaikutukset ekosysteemiin voivat olla valtavat, jopa tuhoisat.

Geenimuuntelua ei kuitenkaan pidä pitää mörkönä ja täydellisenä pahana. Se luo rajattomia mahdollisuuksia ruoan tuotantoon, mutta siihen liittyvät riskit tulee tuntea. Vielä niitä ei tunneta riittävän hyvin.

Boikotti!

2007-08-06T03:33:00.000-07:00

Jostakin syystä minua ovat aina kiehtoneet boikotit. Itse en ole osallistunut kuin teinivuosina Shell-boikottiin, eikä minulla tuolloin ollut edes autoa. Sen sijaan minulla oli hieno rintanappi. Koska boikotit ovat sittemmin jääneet taka-alalle, täytyy tehdä googletuskierros ja katsoa mitä tänä päivänä boikotoidaan.

Luonnonsuojeluliitto:
Älä osta GMO-makkaroita
Ensiksi pitää selvittää GMO-lyhenne. GMO tarkoittaa geeniteknisesti muunneltua organismia. Luonnonsuojeluliiton boikotti on kohdistetty HK Ruokatalon ja Järvi-Suomen Portin tuotteita. "Esimerkiksi HK:n Sininen, Camping, Kabanossi, UkkoPekka ja OK Lenkki kannattaa jatkossa jättää kaupan hyllylle. HK Ruokatalon ja Järvi-Suomen Portin tuotteiden boikotoiminen on tehokas keino, jolla kuluttajat voivat vaikuttaa Suomessa käytettävään rehuun", toteaa luonnonsuojeluliiton Riitta Savikko.

Boikotin taustalla on itse asiassa geenimuunneltu rehu, jota makkaroiksi päätyvälle lihakarjalle on kasvatusvaiheessa syötetty. Lehmien ja possujen geenit ovat saaneet olla rauhassa eikä niitä ole sorkittu. Niistä on vain täysin puhtain keinoin jalostettu lihamöykkyjä, joiden lihan proteiinipitoisuus on asetettu juuri sopivaksi myös Atkinsin diettiä noudattavalle.

Geenimuuntelu on hieman vaikea asia. Se on vaikea siksi, että kukaan ei tiedä onko se ympäristölle uhka vai mahdollisuus. Geenimuuntelu mielletään pelottavaksi, vaikka tavan kansalainen ei edes tiedä mitä se tarkoittaa. Etenkin Suomessa siitä on tehty melkoinen mörkö suomalaisten elintarvikkeiden "puhtauteen" vedoten. Saksassa tehdyssä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään kansalaisten näkemyksiä geenimuunteluun. Parhaiten kansalaisten tietämyksen tasoa kuvastaa vastaus kysymykseen "Mitä geenimuunneltu ruoka sinusta tarkoittaa?" Vastaus: "Siinä on geenejä".

Vinkiksi siis Luonnonsuojeluliitolle, kertokaa mitä GMO tarkoittaa ja miksi se on paha juttu. Minäkin haluaisin tietää. Mutta pistetään varmuuden vuoksi HK:n Sininen ja Kabanossi boikottiin. Eihän sitä koskaan tiedä.

Dodo:
Yhdysvallat boikottiin!
Jokaisen vähänkin valveutuneen kuluttajan boikottilistan ehdoton ykkönen on Amerikan Yhdysvallat. Jokainen voi kuitenkin valita itse syyn boikottiin. Onko se sitten Irakin sota, Israelin tukeminen tai kuolemantuomiot. Kuitenkin kaikki kulminoituu yhteen ihmiseen, George W. Bushiin.

Dodo, Tulevaisuuden elävä luonto ry, on aloittanut kampanjansa jo vuonna 2001, kun Bushin hallinto päätti olla osallistumatta Kioton ilmastosopimukseen. Mutta piru vie. Yhdysvaltojen boikotominen on vaikeaa. Ei enää Gore-Tex- vaatteita tai Jack Daniels'a. Ei pysty, liian vaikeaa. Liikaa uhrauksia.

Kuuden vuoden boikotoinnin jälkeen, Yhdysvallat eivät edelleenkään osallistu yhteiseen ilmastosopimuksen ehtoihin. Onneksi jonkinlaista liikehdintää ilmastoasioissa on, joten ei heitetä kirvestä vielä kaivoon.

harpseal.org
Boikotoi kanadalaisia kalataloustuotteita!
Jostain syystä moniin boikotteihin liittyy aina söpöystekijä, koirat ja kissat eläinkokeissa, delfiinit tonnikalapurkeissa tai turkiseläimet kettutarhoissa. Tässä boikotissa söpöystekijä on hylje. Kanadassa siis tapetaan -eli metsästetään- hylkeitä ja metsästäjät ovat yleensä ammattikalastajia. Tästä syystä pitää boikotoida kalatalouden tuotteita? Sivustojen kuvamateriaali on hämmentävää, kyllähän se tuntuu pahalta katsoa kun söpöä hyljettä hakataan kuoliaaksi. Samaan aikaan toisaalla, hakataan hengiltä ihmisiä, mutta kukaan ei boikotteja pystytä. Ihmiset eivät ole riittävän söpöjä.

Boikotoimaan!
Vaikka olen toisinaan kyyninen ihminen, minä jotenkin pidän boikotoinnista. Siitä saa ihan erilaista energiaa kuin sähköyhtiön vaihtamisesta. Tästä lähtien boikotoin (mikäli se on mahdollista eikö aiheuta liiallista uhrautumista):

ABC-huoltamot
Niitä on liikaa ja ne ovat liian isoja. Monopoliasema murentukoot!

Osuuskauppaketju, etenkin ravintolat
Jyväskylässä Osuuskauppa Keskimaa jyrää muut alleen ja bonusten keräyshysteriä oksettaa.

Suonenjoen mansikat
Työt teetetään venäläisillä, joten työaikalakia ei tarvitse noudattaa. Työvoiman riistoa. Lisäksi mansikat ovat ryöstöhintaisia. Phyi, sylkäisen niiden päälle!

Chiquita-banaanit
Orjuuttaa, tuhoaa sademetsät ja rahoittaa sotilaallisia sissijoukkoja.

Jatkan listaa, mikäli saan teiltä -arvoisat lukijat- hyviä boikotointivinkkejä.

Pienin teoin kohti parempaa huomista?

2007-07-31T14:00:00.001-07:00

Minulta on usein kysytty, että mitä voin ”sitten isona” tehdä, sitten kun jonain kauniina päivänä valmistun. Jossain vaiheessa kyllästyin selittämään sen tarkemmin, joten nykyään totean kysymykseen yksiselitteiseti: Pelastaa maailman. Enkä mielestäni edes liioittele.

Mutta voiko yksittäinen ihminen ja kuluttaja pelastaa maailman? Näin monet ilmastokampanjat, kuten ilmasto.org tai Euroopan komission ”Sinä vaikutat ilmastonmuutokseen”- kampanja kovasti vakuuttavat. Jokainen voi taistella ilmastonmuutosta vastaan ja arkipäivän teoilla on merkitystä. Todellako? Voiko yksittäisen kansalaisen teoilla olla merkitystä ympäristön tilaan?

1.Vältä yksityisautoilua, kävele tai pyöräile mielummin.
Tähän väittämään on helppo yhtyä, koska yksityisautoilu on typerää. Suurin osa automatkoista on lyhyitä, alle kuuden kilometrin taipaleita, jotka kyllä joutaisi pyöräilemään tai kävelemään. Se olisi hyväksi myös kansanterveydelle.

Suomessa liikenteen osuus kasvihuonekaasupäästöistä on 20 % ja henkilöautot aiheuttavat päästöistä suurimman osan, 60 %. Autoilu tuottaa päästöjä ja päästöjen määrä on suoraan riippuvainen polttoaineen kulutukseen. Suomen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on 0,2-0,3 %, joka tuntuu melkoisen mitättömältä osuudelta. Lisäksi koko maailmassa liikenne aiheuttaa ”ainostaan” 14 % kasvihuonekaasupäästöistä, joten onko yksityisautoilun vähentämisellä oikeasti merkitystä? Ei ole. Autojen määrä ja koko jatkaa silti kasvuaan ja yhä suurempia hypersupermarketteja kaavoitetaan keskusta-alueiden ulkopuolelle. Se nyt vain on perseestä.

2. Kierrätä jätteet
Jätteiden kierrättämiseen opetetaan nykyään jo lastentarhassa. Suomessa kyllä kierrätetään ahkerasti, mutta usein vain siksi että niin käsketään tehdä. Uskallankin väittää, että harva suomalainen kierrättää jätteitä sen ympäristönäkökohdan takia.

Suomen metaanipäästöistä puolet syntyy kaatopaikoilla, joissa biohajoava jäte hajoaa hapettomissa olosuhteissa metaaniksi. Biojätteen saaminen pois kaatopaikalle menevästä jätevirrasta onkin tärkeää. Silti vain 10 % yhdyskunnissa syntyvästä biojätteestä käsitellään asianmukaisesti joko kompostoimalla tai mädättämällä. Vaikka minä kierrätän biojätteeni kuten kehotetaan, onko sillä merkitystä kun joka tapauksessa 90 % Suomessa syntyvästä biojätteestä joutuu joka tapauksessa kaatopaikalle?

Entä muut jätteet. Mitä tapahtuu niille tonnikalapurkeille tai Uncle Ben's- lasipurkeille? Varmasti jotakin, kun ne pitää pestä ja huuhdella. Suomessa on yksi ainoa kierrätyslasin käsittelylaitos, joten sinnekö lasipurkit päätyvät? Ei toki. Pesetyt lasipurkit murskataan ja läjitetään kaatopaikalle ”pintasuojarakenteisiin korvaamaan soraa”, näin ainakin Jyväskylässä. Sekin toki tulkitaan tilastoissa kierrätykseksi. Yhdyskuntajätteestä hyödynnetään edelleen ainoastaan 38 %. Tavoite on ollut viimeisen kymmenen vuoden ajan 70 %. Kovin pitkälle ei ole päästy.

En tietenkään halua kiistää kierrätyksen tärkeyttä. Vaadin vain järeämpi toimia, jotta jätteiden ”kierrätyksestä” päästään lähemmäs kierrätyksen perimmäistä ajatusta. Kohti sitä, että jätteiden kierrätys on oikeasti ympäristöteko.

3. Säästä sähköä ja vaihda virtaa
Suomessa kuluttajat ovat voineet ostaa ns. vihreää sähköä vuodesta 1998. Vajaassa kymmenessä vuodessa ei ole saatu aikaiseksi tilastoa, joka kertoisi vihreän sähkön todellisista käyttäjämääristä. Suomen Luonnonsuojeluliiton Norppamerkillä varustetun vihreän sähkön osuus Suomen sähköntuotannosta on muutamia prosentteja. Kotitalouksista Norppasähköä käyttää noin 10 % eikä viime vuosina ole ollut havaittavissa erityistä vihreän sähkön myyntibuumia. Valitettavasti. Vihreän sähkön ostaminen on kuitenkin ehkä suurin ympäristöteko, jonka yksittäinen ihminen arkielämässään tehdä.

Energiasektori on päävastuullinen kasvihuonekaasupäästöistä. Suomessa energiasektorin osuus kasvihuonekaasupäästöistä on n. 80 %, tosin tähän sisältyy liikenteenkin energiankäyttö.
Ydinvoimalla on Suomessa sähköntuotannossa keskeinen rooli, mutta myös muiden fossiilisten polttoaineiden käyttö sähkön tuotannossa on merkittävää. Etenkin kivihiili pitää pintansa Suomessa edullisen laudevoiman ansiosta. Älkäämme unohtako turvetta, tätä Suomen vihreää kultaa.

Kotitalouksien osuus Suomen sähkökulutuksesta on noin 20 % ja sähkönkulutus kasvaa jatkuvasti. Usein keskitytään kuitenkin puhumaan vain siitä, miten kasvavaan kysyntään vastataan. Että rakennetaanko Vuotos vai kenties kuudes ja seitsemäs ydinreaktori. Energiansäästämisestä puhutaan leikkikoulutasolla ”Muista sammuttaa lamput”, vaikka etenkin kotitalouksien sähkön kulutukseen voitaisiin vaikuttaa järeinkin keinoin.

Maalämpöpumput ovat arkea jo monessa kotitaloudessa, mutta niiden yleistymistä jarruttaa kalliit perustamiskustannukset. Siksi turhan moni valitsee suoran sähkölämmityksen. Suomessa innovatiiviset energiatehokkuutta lisäävät ratkaisut koetaan lähtökohtaisesti kalliina, joten niihin ei tunnu olevan varaa panostaa. Sen sijaan ostetaan tammiparkettia ja lehtikullalla päällystettyjä pisuaareja. Lisää maalämpöä ja led-valoja, perkele! Eihän silläkään maailmaa pelasteta, mutta siitä on paras aloittaa.

Kuinka monta ydinreaktoria riittää pelastamaan maailman?

2007-07-05T03:07:00.000-07:00

Nyt se on sanottu. Ydinvoima ei pelasta maailmaa ilmastonmuutokselta. Näin toteaa joukko oxfordilaisia tutkijoita. Too Hot to Handle? The Future of Civil Nuclear Power- raportti käsittelee ydinvoimaa pitkälti maailmanlaajuisena turvallisuuskysymyksenä, mutta samalla se kyseenalaistaa ydinvoiman roolin ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.

"The worldwide nuclear "renaissance" planned by the industry to provide cheap, clean power is a myth."

Raportin mukaan ydinvoiman rakentaminen etenkin epävakaisiin valtioihin on suuri turvallisuusuhka koko maailmalle. Suomessa keskustelu on keskittynyt lähinnä Suomen oman ydinvoimalan turvallisuuteen ja ydinvoimakiimaiset liputtavat atomienergian olevan SUOMEN olosuhteissa turvallista. Valitettavasti muualla maailmassa yhteiskunnat eivät ole yhtä vaikaita.

"If nuclear power is to play more than a marginal role in combating global warming, then nuclear power will have to be operated in countries like Bangladesh, Congo, Indonesia, Nigeria and Pakistan, which at present have no nuclear reactors"

Jotta ydinvoimalla olisi minkäänlaista vaikutusta maailman hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen seuraavan kahden sukupolven aikana, maailmaan tulisi rakentaa 3000 uutta ydinreaktoria. Tällä hetkellä niitä on 429 kappaletta. Kiihkeimmillään maailmassa on rakennettu 3,4 reaktoria vuodessa, ja 3000 reaktoriin pääseminen vaatisi 50 reaktorin rakentamista vuodessa seuraavien 60 vuoden ajan. 3000 ydinreaktoria on minusta melko paljon tähän maailmaan.

"The question is whether in the 21st century the security risks associated with civil nuclear power can be managed, or not? Society has to decide whether or not the risks of proliferation and nuclear terrorism in a world with many nuclear power reactors are acceptable."

Saa nähdä käsitelläänkö raporttia Suomen mediassa. Tuskinpa, sillä ydinvoimakuume kasvaa koko ajan ja nyt julkaistu raportti ei ole kovin mairitteleva ydinvoimalle.

Lue koko raportti:
Oxford Research Group - Too Hot to Handle? The Future of Civil Nuclear Power
Suosittelen myös Guardian-lehden ympäristöuutiset sivustoa:
Guardian Environment

Tuhti salamipasta

2007-07-03T02:40:00.000-07:00

Viikonloppuna iski hirmuinen salamipasta-himo, joten loihdin sunnuntaina tätä tuhtia pastaruokaa ison pannullisen. Ei terveellistä ruokavaliota noudattaville. Tässä nimittäin on sekä rasvaa että myös makua.

2 porkkanaa
1 paprika
1 sipuli
1 prk hyvää tomaattikastiketta, esim. Knorr
1 pss (300 gr) salamisuikaleita. esim. Snellman
1-2 prk ruokakermaa
1 rkl sokeria
suolaa
mustapippuria
kypsää pastaa oman maun mukaan

Kuori ja viipaloi porkkana sekä paloittele paprika ja sipuli. Kuullota porkkanaa, paprikaa ja sipulia hetken aikaa pannulla ja lisää tomaattikastike. Anna muhia pannulla sen aikaa, että kasvikset kypsyvät, noin 20 minuuttia. Tässä vaiheessa voi keittää myös pastan. Lisää ruokakerma ja mausta. Sokeri tasoittaa tomaattikastikkeen makua. Lisää salamisuikaleet vasta valmistuksen loppuvaiheessa, jotta niiden rakenne pysyy miellyttävänä. Sekoita salamikastike kypsän lempipastasi joukkoon ja pyörittele seosta hetken aikaa makujen tasoittamiseksi. Tarkista vielä suolan määrä.

Huonoa palvelua

2007-07-02T00:15:00.000-07:00

Joku voisi sanoa, että olen vaativa asiakas. Olenhan toki sitäkin, mutta mielestäni palveluammattiin hakeutuvien ihmisten tulee myös tiedostaa olevansa asiakkaan palvelijana. Onneksi huonon palvelun liikkeet ovat harvassa ja hyvästä asiakaspalvelusta saa nauttia suurimmassa osassa liikkeistä. Tässä Jyväskylän huonon palvelun TOP3, sillä hyvän palvelun TOP3 ei kuulu tyyliini.

1. Suomi Soffa
Uskon, että Jyväskylästä löytyy heikompaakin palvelua kuin Suomi Soffasta, mutta tämä nyt on minun kokemukseni. Muutaman kerran olen kauppaan eksynyt, joka molemmilla kerroilla sama juttu: nuoret miehet lorvivat tiskin ympärillä evääkään väräyttämmä kun asiakas pörrää ympäri liikettä avuttomana siitä, ostaisiko mäkihypääjä-Janne-sohvan vai jonkun toisen urheilijan mukaan nimetyn. Pahimmassa tapauksessa viisi nuorta hemmo on vain hengaillut keskenään, vaikka kauppa on ollut täynnä palvelua odottavia asiakkaita. Myyjien tilannetaju on myös heikko. Kyllä asiakkaasta näkee, koska hän oikeasti voisi jopa haluta palvelua. Jos minäkin tiedän, niin kai nyt ammatikseen myyjän hommia tekevän se pitää tajuta! Nuorten miehet ovat kehnoja huonekalumyyjiä! Palvelua, kiitos.
2. Ravintola Huviretki
Huviretken tarjoilijoilta on turha odottaa iloista ilmettä, saati hymyä. Tarjoilijoiden asenne on ollut toisinaan jopa vihamielinen, kun on jouduttu kyselemään ikäviä kysymyksiä kuten "onko teillä jotain vegaanille sopivaa tarjolla?". Lisäksi Huviretki on mielestäni täysin yliarvostettu ruokapaikka, sillä en ole koskaan saanut syödäkseni siellä mitään kovin ihmeellistä. Viime kerralla veitsetkin olivat likaisia. Toivottavasti tilanne on muuttunut, kun Salla on aloittanut työskentelyn ko. ravintolassa.
3. Veljekset Halonen
Totean tämän raskain sydämin, sillä onhan Veljekset Halonen perhesyistä minulle varsin läheinen ja rakas kauppa. Tai oli, kunnes muutin Jyväskylään. Naisten osaston myyjät eivät tunne pukeutumisetikettiä ja farkkuosastolla on turha palvelua odottaakaan. Kovin usein joudun ihmettelemään -ja häpeämään- oman ikäryhmäni edustajia, joiden käsitys myyjän työstä tuntuu olevan tiskin takana purkkaa jauhaminen. Onko se niin vitun vaikeeta palvella asiakasta! Yrittäkää edes.
4. Intersport Tourula
Tämä megalomaaninen urheilu- ja vapaa-aikaliike on asiakaspalvelussaan täysi floppi. Erityisesti tämä koskee urheiluvälinemyyjiä, joiden tapana on livistää takahuoneeseen kun asiakas ilmestyy vaikkapa polkupyöräosastolle. Jos palvelua on sattunut saamaan, se on ollut töykeää ja ylimielistä. Vaatepuolen naismyyjät ovat sen sijaan ystävällisiä ja avuliaita, joten se tasoittaa hieman tilannetta.
5. VeroModa ja H&M
Näistä liikkeistä ei itseasiassa saa palvelua lainkaan, jolloin palvelu ei voi olla hyvää eikä huonoa. Kuitenkin nuorten vaatemyymälöiden perusongelmana ovat nuivat ja nyrpeänaamaiset myyjät, joiden arvoivan silmän alle joudun joka kerta tällaisena vähemmän trendikkäänä ostajatyyppinä. Onneksi tätä mulkoilua tarvitsee sietää vain maksutapahtuman yhteydessä, sillä muutoinhan myyjien tehtäviin ei selväsitkään kuulu asiakkaan palvelu, "Moi, voisinko jotenkin auttaa?"-lausahdus ei kuulu heidän sanavarastoonsa. Ilmeisesti näiden liikkeiden henkilökunnan rekrytointi tapahtuu paidan kaula-aukon syvyyden perusteella.

Michael Moore: SiCKO

2007-06-28T01:45:00.000-07:00

Katsoimme eilen illalla Michael Mooren uusimman dokumenttielokuvan Sicko. Itse en ole aiemmin ollut kovin vakuuttunut Mooren "dokumentaarisesta" tyylistä, mutta tätä elokuvaa uskallan suositella.

Sicko ruotii Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmää, jossa pääroolissa on sairasvakuutukset. Yhdysvalloissa 50 miljoonaa ihmistä elää ilman sairausvakuutusta, joten heillä ei käytännössä ole juurikaan mitään asiaa saada sairaudenhoitoa saati ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Elokuva alkaa kohtauksella, jossa sairausvakuutukseton mies ompelee itse suuren haavan polvestaa. Kun ei ole varaa sairasvakuutukseen ei ole varaa myöskään lääkäriin.

Vaikka Yhdysvaltojen mielipuolinen terveydenhuoltojärjestelmä on ollut tiedossani, dokumentti sai silti pahanolontunteen aikaiseksi. Sairasvakuutusjärjestelmä kun ei tahdo toimia niin kauan kun sairasvakuutusyhtiöiden tarkoituksena on maksimoida tuotto. Suureen rooliin nousee myös Iso-Britanian ja Ranskan kansallinen terveydenhuolto, joiden tasavertaisuutta ja maksuttomuutta Moore jaksaa ihmetellä jopa kyllästymiseen asti.

Loppuun kuuluu luonnollisesti 9/11-kohta, joka kuitenkin muodostuu melko hauskaksi. Tosin dokumentin loppu lässähtää liiallisen patriotismin puolelle.

Kannattaa katsoa, jos dokumentti kohdalle sattuu. Maailmanlaajuinen ensi-ilta on huomenna perjantaina 29.6.2007.

Lisätietoja aiheesta:
MichaelMoore.com

Pullojen vallankumous

2007-06-26T03:32:00.000-07:00

"Tämä on ehkä suurin muutos alalla sen jälkeen, kun kalja siirtyi Alkosta maitokauppaan" , toteaa Suomen Palautuspakkauksen viestintäpäällikkö Johanna Jumberg.

Suomen juomapakkausteollisuus kokee ensi vuoden vaihteessa suuren mullistuksen. Eduskunnan päätöksellä ns. haittavero poistuu vuoden alussa kokonaan kertakäyttöisiltä juomapakkauksilta, joita ovat mm. alumiinitölkit ja PET-muovista (polyeteenitereftalaatista) valmistetut juomapakkaukset. PET-pullot ovat tulleet tutuiksi kaikille Lidl-kauppaketjuissa asioiville, ne ovat niitä ohuita ja lötröjä oudonmuotoisia pulloja. Niitä, joista ei voi kovin helposti juoda pullonsuusta kun ajaa autoa. Muutos ei kuitenkaan ole romuttamassa Suomen ainutlaatuista pullopantti-järjestelmää, sillä haittaveron poistumisen edellytyksenä on, että juomapakkaukset kuuluvat panttijärjestelmään. Itse asiassa, pantillisten pullojen määrä lisääntyy kun muun muassa pullovesi-pullot muuttuvat pantillisiksi.

Juomapakkauksiin kohdistetun lisäveron poistamisen taustalla on pitkälti Kilpailuviraston ärähdykset, ei niinkään ympäristönäkökohdat. Kilpailuviraston mukaan pakkausten lisävero on vääristänyt yritysten välistä kilpailutilannetta, sillä verotus on kohdellut eri tuoteryhmiin luokiteltavia juomia eri tavoin, vaikka tuotteet ovat olleet samanlaisissa pakkauksissa. Merkitystä on ollut pakkauksen sisällöllä, ei itse pakkauksella ja lisävero onkin kohdistunut ainoastaan alkoholi- ja virvoitusjuomiin. Raaka-aineena hyödynnettävistä pakkauksista (alumiinitölkit,muovi- ja lasipullot) tuottaja on joutunut maksamaan lisäveroa 16 senttiä litralta, kun verottomuuden tai alemman lisäveron saamisen edellytyksenä on ollut, että pakkaukset ovat olleet mukana panttiin perustuvassa päällysten kierrätysjärjestelmässä. Vero on ollut puhtaasti ympäristöpoliittinen ohjauskeino, sillä raaka-aineena hyödynnettäviä pakkauksia on pidetty ympäristön kannalta haitallisempina kuin uudelleentäytettäviä.

Suomessa nestemäiset nautintojuomat ovat perinteisesti pakattu uudelleentäytettäviin lasi-tai muovipulloihin, jotka kiertävät systeemissa 20-25 kertaaa. Tämä luku kuitenkin vaihtelee riippuen siitä, minkä tyyppisestä pullosta on kyse, sillä vaihteluväli uudelleenkäyttökerroissa on 8-33 kertaa. Käytöstä poistetut pullot ovat käytetty teollisuuden raaka-aineena ja lasipulloista on tehty muun muassa lasivillaa. Pantillisista juomapakkauksista palautuu panttijärjestelmän kautta systeemiin 99-75 % pakkauslajista riippuen. Alumiinitölkkien palautumisaste on Suomen mittakaavassa vain tyydyttävä, 85 % ja Alkon alkoholijuomapulloista palautuu 79-92 %.

Haittaveron poistuessa alumiinitölkkien ja kertakäyttöisten PET-pullojen määrä kaupan hyllyillä tulee merkittävästi kasvamaan. PET-pullot mahdollistavat tuottajille uusien muotojen ja värien käytön pakkauksissa, ja juomapakkausteollisuus pitääkin tätä kilpailuvalttina tulevaisuudessa. Nykyiset uudelleentäytettävät pullot tulevat häviämään pikkuhiljaa. Mielenkiintoista on nähdä miten kertakäyttöisten pakkausten palautumisprosentille käy. PET-pullojen palautumisastetavoite on asetettu 80 %:iin ja ”tavoitteena on, että mahdollisimman moni automaatti hyväksyy kaikki
pantilliset juomapakkaukset.” Eli varmaa ei ole, että kaikki automaatit antavat pantillisista pulloista panttia palautuksen yhteydessä? No, johan nyt.

Suomen Luonnonsuojeluliitton on käynnistänyt Pullopoliisi-kampanjan, jonka tarkoituksena on kannustaa kuluttajia valitsemaan kertakäyttöisen juomapullon sijasta uudelleen täytettävän pullon. Luonnonsuojeluliiton mielestä kertakäyttöiset juomapakkaukset lisäävät jätteenmäärä ja ne ovat myös MIPS-vertailussa (Material Input Per Service unit) heikoilla. MIPS kertoo siitä, kuinka ekotehokkaasti luonnonvaroja käytetään. Myös VTT:n vuonna 2002 tekemän elinkaaritutkimuksen mukaan udelleentäytettävät pullot kuormittavat ympäristöä vähemmän kuin alumiinitölkit ja PET-pullot. Kertakäyttöiset lasipullojen kohtalosta on kaksi eri näkemystä. Toisten mielestä Suomessa on ylitarjontaa lasimurskeelle, ja inerttinä materiaalina lasijäte voitaisiin läjittää kaatopaikalle. Toisen näkemyksen mukaan lasimurskeesta on jopa pulaa, mutta todennäköisesti Suomessa alkaa lasimurskeralli kohti Baltian maita. Siinä taas ei ole mitään järkeä.

Yllättävää lienee ei ole, että pakkausteollisuuden tekemän tutkimuksen mukaan pullouudistus vähentää ympäristövaikutuksia. Juomapakkausteollisuuden mukaan kertakäyttöiset juomapakkaukset ovat ympäristöystävällisiä, koska ne ovat materiaalina kierrätettäviä. Suomessa on tällä hetkellä vain yksi PET-muovia kierrättävä laitos ja suurin osa murskatuista muovipulloista tullaan myymään kansainvälisille uusiomuovimarkkinoille. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kierrätysmuovista valmistettavien uusiopullojen raaka-aineena käytetään kuitenkin edelleen neitseellistä materiaalia. PET-pullon etuna pidetään sen keveyttä, jolloin pulloja voidaan kuljettaa suurempia määriä kerrallaan. Uusien alumiinitölkkien valmistaminen käytetyistä tölkeistä vie 20 kertaa vähemmän energiaa kuin uuden tölkin valmistaminen neitseellisestä alumiinista, sillä alumiinin valmistaminen on hyvin energiaintensiivistä. Kaivosteollisuudella on myös muita merkittäviä ympäristövaikutuksia, vaikkakin ne Suomessa helposti pääsee unohtumaan.

Pakkauksiin kohdistuva verotus on ympäristönäkökulmasta järjetöntä. Sen mukaan ei ole mitään merkitystä kuinka suuren ympäristörasituksen esim. oluen valmistaminen aiheuttaa, kunhan pakkaus on kierrätettävä ja kuuluu panttijärjestelmään. Suomessa pullovedet ovat itseoikeutetusti valittu vuoden turhakkeeksi ja ulkomailta tuotavia ”lähdevesiä” tulisi verottaa niin kovalla kädellä, että niiden tuonti Suomeen loppuisi kokonaan.

Millaisen pullon sinä valitset?

”Esityksen seurauksena saattaa osa uudelleen täytettäviä juomapakkauksia käyttävistä toimijoista siirtyä jollain aikavälillä käyttämään raaka-aineena hyödynnettäviä juomapakkauksia. Mahdollisen muutoksen seurauksena juomapakkauksista jätteen syntymääritelmän mukaan syntyvä jätemäärä lisääntyisi, vaikka kaatopaikalle loppusijoitettavan jätteen määrään sillä ei olisikaan merkitystä. Näin ollen voidaan sanoa, että esitys ei siltä osin ole sopusoinnussa EU:n valmisteilla olevan jätestrategian kanssa, koska siinä ensisijaisena painopisteenä on jätteen synnyn ehkäisy. ”
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi eräiden juomapakkausten valmisteverosta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, HE 149/2004. Luku 4.3. Ympäristövaikutukset

Miten menee, Itämeri?

2007-06-14T04:34:00.000-07:00

Itämerellä ei ole viime aikoina mennyt kovin hyvin. Itseasiassa Itämerellä menee todella surkeasti eikä sitä kuuluisaa valoa tunnelin päässä ole näkyvissä. Itämeren huonovointisuuteen herättiin toden teolla 1970-luvulla, jolloin Helsingin komissio (HELCOM) perustettiin. Vuonna 1980 astui voimaan ensimmäinen Itämeren suojelua koskeva sopimus, joka velvoiti vähentämään kuormitusta kaikista päästölähteistä, suojelemaan meriluontoa ja säilyttämään lajien monimuotoisuutta. Sittemmin sopimusta on päivitetty ja vuonna 2000 voimaan astui entistä sitovampi sopimus.

Henkilökohtainen heräämiseni Itämeren tilaan tapahtui joskus 11-vuotiaana. Piirsin kuvaamataidon tunnilla Itämeri-aiheesta piirroksen, jossa olin kuvannut merikotkan (Haliaeetus albicilla) traagista kohtaloa kun pesiminen oli epäonnistunut DDT:n ja PCB:n aiheuttaman munankuoren ohenemisen seurauksena. Muistan, että opettaja kovasti ihmetteli piirrostani ja taisi sanoa ”ei sen olisi tarvinnut näin synkkä olla”. Mutta synkkää oli Itämeren tila jo silloin, mitä sitä todellisuutta kaunistelemaan.

Itämeren ongelmat johtuvat pääasiassa ravinteiden, erityisesti fosforin ja typen aiheuttamasta kuormituksesta. Rehevöityminen on etenkin itäisen Suomenlahden ongelma, mutta koko Suomenlahti kärsii siitä. Suomenlahti on pinta-alaltaan vain 10 % koko Itämerestä, mutta se ottaa vastaan kolme kertaa suureman ravinnekuormituksen kuin muut Itämeren alueet. Pienelle ja matalalle Suomenlahdelle tulee siis valtaisa annos ravinteita. Vuosittainen Suomenlahteen kulkeutuu 7000 tonnia fosforia ja 120 000 tonnia typpeä, joista yli puolet fosforista ja 75 % typestä tulee Venäjältä ja erityisesti maan jätevesistä. Suomen osuus kuorimituksesta on noin 10 %

Syyttävä sormi osoittaa usein Pietariin ja 5 miljoonan ihmisen jätevesiin, joista kolmasosa johdetaan puhdistamattomina Itämereen. Suomen rannikolla Pietarin jätevesien vaikutus näkyy talvella ja keväällä leväkukintoina, mutta kesän leväkukintojen syynä on Suomen omat ravinnepäästöt. Rannikkovyöhykkeiden hydrodynamiikka pidättää ravinteet lähellä rannikkoa, joka näkyy suoraan rehevöitymisenä ranta-alueilla. Tästä syystä Suomenlahden rantojen rehevöitymisen ehkäiseminen on täysin omissa käsissämme. Pietarin päästöjä ei voi kaikesta syyttää, ja peiliin kannattaa toisinaan vilkaista myös Suomessa.

Rehevöitymisen lisäksi Itämeren ongelmana ovat ympäristömyrkyt. Itämereen PCB ja DDT ovat pääasiassa kaukokulkeutuneet ja niiden pitoisuudet silakan lihaksissa ovat lievästi laskusuunnassa. Itämeren silakoissa on myrkkyjä sen verran tuhdisti, etteivät ne kelpaa EU:n markkinoille. Suomi saa erikoisluvalla myydä silakkaa elintarvikkeeksi, vaikka ne joutaisivat EKOKEMin ongelmajätelaitokseen.

Itämeren sedimenteissä on runsaasti raskametalleja, jotka hapettomissa olosuhteissa liukenevat takaisin veteen ja kulkeutuvat uudestaan ravintoketjuun. Itämeren pohjasedimentit ovat saastuneet ”epätasaisesti”. Perämeren sedimentit ovat kyllästetty arseenilla, joka on osittain lähtöisin Ruotsin metallisulaton päätöistä. Lisäksi Perämeren ja itäisen Suomenlahden sedimentit ovat saastuneet elohopealla, kadmiumilla, lyijyllä sekä sinkillä. Saastuneista pohjasedimenteistä tulee ongelma yleensä siinä vaiheessa, kun alueelle suunnitellaan ruoppauksia. Tai merikaapeleita.

Suojelutoimista huolimatta Itämeren tila ei tunnu paranevan. Vaikka Itämeren suojelusopimus on ollut voimassa lähes 30 vuotta, ei ravinnepäästöjä ole vieläkään vähenetty ratkaisevasti. Vasta nyt Suomessa ja Ruotsissa ravinnepäästöjen kasvu on saatu kuriin ja Venäjällä, Puolassa ja Baltian maissa jätevedenpuhdistus on riittämätöntä. Lisäksi hajakuormitus on kaikissa Itämeren maissa edelleen ratkaisematon ongelma. Suomessa etenkin maatalouden aiheuttamaa kuormitusta on katsottu läpi sormien eikä ravinnepäästöihin ole puututtu riittävän tehokkaasti. Myös kalankasvatuslaitokset aiheuttavat paikallisesti suuria ongelmia sisäsaaristossa, mutta siihenkään ongelmaan ei ole haluttu puuttua. Kiitos RKP:n.

Luontaisesti herkkänä merialueena Itämeri ei tule kestämään jatkuvaa ravinnekuormituksen kasvua. Nopeaa ratkaisua ei Itämeren pelastamiseksi ole. Sen sijaan vaaditaan pitkäjänteistä työtä, mutta myös kaikkien Itämeren maiden sitoutumista tavoitteisiin. Se ei ole helppoa, kun katsoo karttaa ja Itämerta ympäröiviä maita.

Viikon resepti - Tortellinia juusto-rucolakastikkeessa

2007-06-12T00:52:00.000-07:00

Tällä viikolla tarkoituksenani oli kirjoittaa viiltävä analyysi luomutuotannosta. Sen sijaan tarjoan viikon reseptinä tortellinia juusto-rucolakastikkeessa. Nopea, helppo ja suhteellisen edullinen.

Tarvitaan (riittää kahdelle)
1 pkt tuore-Tortellineja (esim. juustotäytteisiä)
1 prk Valion Kolme juustoa- kermaa
1 punasipuli
valkosipulia maun mukaan
rucola-salaattia
kirsikkatomaatteja
pestoa
mustapippuria

Aloita keittämällä tortellinit, muutama minuutti kiehuvassa vedessä riittää.
Tortellinien valmistuessa silppua sipuli ja valkosipuli, kuulota niitä hetki paistinpannulla ja kaada joukkoon kerma. Lisää pestoa muutama ruokalusikallinen ja silppua käsin rucolaa makusi mukaan (rucolaa ei kannata leikata veitsellä). Tässä vaiheessa lisää joukkoon keitetyt tortelliinit, kääntele hetki pannulla ja lisää puolitetut kirsikkatomaatit sekä ripaus mustapippuria. Pyörittele seosta pannulla minuutin verran, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Yksi pullollinen karsinogeenejä, kiitos!

2007-06-06T02:21:00.000-07:00

Kesä on parhaimmillaan ja janottaa. Onneksi kauppojen kylmäkaapit notkuvat janojuomia. Light Fantaa vai sittenkin jotain kevyttä mehujuomaa? Taidan ottaa molempia.

Aspartaami on yleisesti käytetty keinotekoinen makeutusaine, jota käytetään erityisesti light-tuotteissa sen matalan energiasisällön vuoksi. Sen maku muistuttaa tavallista sokeria, mutta se on 100-200 kertaa makeampaa. Se on siis loistava makeutusaine yhteiskunnassa, jossa ruuan kaloreita lasketaan tarkempaan kuin omaa rahankäyttöä.

Valitettavasti aspartaami on siitä kurja yhdiste, että se hajoaa elimistössä metanoliksi ja hapettuu formaldehydiksi. Sekä metanoli että formaldehydi ovat myrkyllisiä yhdisteitä, ja joissakin rottakokeissa on formaldehydi havaittu kertyvän elimistöön. Paha juttu.

Aspartaamia ja sen vaikutuksia on tutkittu 1970-luvulta lähtien, jolloin alunperin aspartaamin käyttö kiellettiin USA:ssa, sillä rottakokeista saadut tulokset olivat huolestuttavia. Lopulta sen käyttö sallittiin, mutta edelleen tiedemaailma käy debattia sen todellisista vaikutuksista. Liikkeellä on kaksi vallitsevaa näkemystä: 1) Normaalissa käytössä aspartaami ei ole haitallista ihmisille 2) Aspartaami on haitallista pienisssäkin pitoisuuksissa.
Normaalina käyttönä tarkoitetaan hyväksyttävää aspartaamin saantimäärää (ADI-arvo), jonka on arvioitu olevan 40 mg/painokilo. Käytännössä 60 kiloa painava ihminen voi päivittäin juoda 4 litraa keinotekoisesti makeutettua limpparia ilman merkittäviä haittavaikutuksia.

Osassa tutkimuksia aspartaamin on havaittu aiheuttavan erityyppisiä muutoksia elimistössä. Tuorein raportti aiheesta on italialaisen Ramazzini-säätiön tutkimus, jossa jo pienten aspartaamimäärien havaittiin aiheuttavan syöpää. Viranomaisten määräyksiin tutkimus ei kuitenkaan vielä ole vaikuttanut eikä aspartaamin käyttösuosituksia ole muutettu. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) totesi turvallisuusarviossaan ”Käytössä olleen tutkimusaineiston perusteella ei ole tarvetta muuttaa aspartaamille aikaisemmissa arvioissa annettua hyväksyttävää päivittäistä enimmäissaantia eli ADI-arvoa. Lisäksi se totesi, ettei tässä tutkimuksessa ole sellaista tieteellistä syytä, jonka vuoksi aspartaamin käyttöä elintarvikkeissa olisi syytä tarkastella uudelleen. ” Eihän sitä nyt yhden tutkimuksen perusteella tule hätiköidä, mutta olisi lienee syytä EU:ssakin pohtia laajemman tutkimusohjelman käynnistämistä.

Aspartaamin pitkäaikaisista vaikutuksista ei tiedetä mitään. Tutkijoiden onneksi on kasvamassa light Coca Colalla marinoitu sukupolvi, josta tiedemaailma tulee saamaan suuren havaintojoukon aspartaamin pitkäaikaisista vaikutuksista. Sitten tiedämme, nyt voimme vain arvailla.

Hauskaa aineistoa:
Aspartaami löytyi vahingossa
www.sweetpoison.com

Henkilökohtaisuuksia

2007-05-31T11:14:00.000-07:00

Olen viime päivinä lukenut useita "toveri"-blogeja, ja todennut että bloginpitämiseen kuuluu myös henkilökohtaisten asioiden julkituomista. Kai sellainen tuo blogiin personaallisuutta. Kokeillaan.

Viikon aloitin hammaslääkärikäynnillä, joka muodostui viikon pahimmaksi vitutuksen aiheeksi. Ei siksi, että minulla olisi hammaslääkärifobia (eli dentofobia). Olen koko ikäni joutunut ravaamaan hammaslääkäreissä pääasiassa oikomishoitojen takia ja olen aina pitänyt hampaistani hyvää huolta, ja joskus aikoinani jopa pidin hammaslääkärikäynneistä, sillä koulupäivän keskellä se oli oiva tilaisuus ottaa päiväunet. Siis ihan oikeasti. Mutta YTHS:llä läpi käymäni kokemukset ovat erityyppisiä, eivät kammottavia, mutta joka kerta sinne vituttaa mennä. Syykin on selvä. Hammaslääkäreillä on käsittämätön taipumus syyllistää ja saarnata hampaista. Ei niissä nyt(kään) mitään vikaa ollut, mutta aina jotain narisemista jostakin. Ja joka kerta tulee olo, että olen laiska paska. Hammaslääkärit (tietysti on poikkeuksia) olen lisännyt listalleni "Hirtetään vallankumouksen ensimmäisenä päivänä". Tosin se lista alkaa olemaan jo niin pitkä, ettei sitä taida ehtiä kaikkia samana päivänä.

Tiistaina istuin JSDN:n kokouksessa ja vitutti. Niin ei yleensä tee, mutta tällä kertaa tekee. Kokouksen pääasiallinen tarkoitus oli suunnitella kesän ja syksyn toimintaa. Vaikka kokous oli rento, tulin ärtyneeksi. Kokouksessa pohdimme erilaisia toiminnan muotoja, emmekä olleet kaikista ihan samaa mieltä.

Keskiviikko oli ja meni. Päätimme olla lähtemättä lauantaina Tonin serkun ylioppilasjuhliin vaan päätimme suunnata kohti Rautalammin mökkiämme. Ylioppilasjuhlat ovat yleensä tappavan tylsiä ja juhlien kohokohta on voileipäkakun sisältö. Yhdellä lasilla kuohuviiniä kun ei saa edes itseään mukavaan nousujohteiseen humalatilaan. Eikä minua edes kiinnosta ylioppilaan tulevaisuuden suunnitelmat. Että mitä alaa, mihin kaupunkiin, entäs kesätyöt? Lähtökohtaisesti en pidä juhlista, joissa itse en ole juhlinnan kohteena.

Torstaina pidimme talkoot perjantain Mahdollisuuksien toria varten. Saimme kaikki mukavasti tehtyä, mutta kyllä siihen koko ilta tuhrautui. Rintanappikoneen toimintahäiriö aiheutti lievää kyrpiintymistä ja etenkin toveri-Salla sai välillä melkoisia sätkyjä koneen kanssa.

Perjantaina siis Mahdollisuuksien tori, Kävelykadulla tälläkin kertaa. Sää oli suosiollinen, ihmiset yhtä pidättyväisiä kuten ennenkin ja karkkia rohmuttiin viime vuotista vähemmän. Kokonaisuutena onnistuimme hyvin, olimmehan panostaneet "osastoomme" ja arvontapalkinto pallogrilli sai paljon huomiota osakseen. Saimme uusia jäseniä ja toiminnasta kiinnostuneitakin oli mukavasti. Itse liukenin kahden jälkeen, ja huolettomasti jätin purkuhommat muille. Suuntasimme Tonin ja Alman kanssa mökille viikonlopun viettoon.

Mökkiviikonloppu oli työntäyteinen. Istutimme vielä perunaa ja punajuuria, innostuin kitkemään myös sipulipenkin. Kaadoimme 11 metriä korkean antennimaston huoltotöitä varten ja pesimme vielä Nissanin ja Mazdan. Sää oli upea ja poltinkin tottuneesti niskan ja olkapääni. Vitutuskin hävisi.

Tämä oli ensimmäinen henkilökohtainen avautumiseni. Ja myös viimeiseni. Ei tämä voi ketään oikeasti kiinnostaa.

Oletko nähnyt kuollutta ympäristöaktivistia nosturin nokassa?

2007-05-29T02:23:00.000-07:00

Suomen viidennen ydinreaktorin rakentaminen takkuilee. Siinä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, sillä kyseessä on prototyyppi. Ja prototyyppien rakentaminen sattuu olemaan hieman hankalampaa. Rakennusprojekti on puolitoista vuotta aikataulusta jäljessä, mutta suurella todennäköisyydellä se valmistuu aikanaan. Ympäristöjärjestöt, Greenpeace pääasiassa, ovat olleet rakennusprojektista erityisen huolestunut havaittujen "laatupoikkeamien" vuoksi. Tähän mennessä on raportoitu noin 1500 laatupoikkeamaa, joista muutamaa prosenttia voidaan pitää merkittävänä, Säteilyturvakeskuksen mukaan.

Suoran toiminnan järjestö Greenpeace pääsi tunkeutumaan maanantaiyönä ydinvoimalan rakennustyömaa-alueelle kumiveneineen mereltä käsin ja kuusi mielenosoittajaa kiipesi rakennusnosturiin aina 80 metrin korkeudelle. Siellä he aikovat pysyä omien sanojensa mukaan useita päiviä. He vaativat Teollisuuden Voimaa julkistamaan kaikki rakennuksella havaitut laatupoikkeamat. Poliisi ei aio voimakeinon aktivisteja poistaa nosturista, koska siinä saattaisi joku loukkaantua tai jopa pudota mätkähtää 80 metrin matkan suoraan ydinreaktorin hätäjäähdytys putkiston päälle.

Kun kissa kipeää puuhun eikä suostu tulemaan alas muutamaan päivään, hätääntyneet omistajat soittavat palokunnalle. Langan toisesta päästä todetaan, etteivät ole vielä kertaakaan nähneet puussa kuollutta kissaa. Tämä pätenee myös nosturin nokassa oleviin aktivisteihin. Kyllä he sieltä alas tulevat ennenkuin TVO julkaisee yhtään mitään laatupoikkeamista. Jälleen kerran Greenpeacen aktiviseilla oli hyvä tarkoitusperä, mutta toteutustapa aivan väärä. Olen useaan kertaan pettynyt Suomen ympäristöjärjestöjen toimintatapoihin, ja jälleen kerran he osoittivat etteivät he kykene järkevään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ei maailmaa nosturin nokasta muuteta.

Tällä viikolla pisteet kotiin vie Suomen Luonnonsuojeluliitto, joka on ottanut kantaa valtakunnallisen moottorikelkkareitistön tarpeellisuuteen. Ympäristöministeriö on valmistelemassa moottorikelkkareitistöä, joka pääasiassa kulkee yksityisten maanomistajien mailla. Moottorikelkkailu, kuten kaikki motorisoitu maastoliikenne on tarpeetonta, käsittämätöntä ja idioottimaista. Tämä ihan oma mielipiteeni, ei Luonnonsuojeluliiton. Moottorikelkkaväylät ovat sen tyyppistä toimintaa, joka tarvitsee ympäristövaikutusten arviointimenettelyn. Vaikka Suomenmaa on täynnä moottorikelkkailun mahdollistavia uria, on YVA-menettely kunnissa jätetty tekemättä. Tämä johtuu nykyisten moottorikelkkaurien epävirallisuudesta.

Moottorikelkkailua pahempi paha on kesäaikana käytettävät mönkijät ja motocross-pyörät. Etenkin mönkijät kasvattavat suosiotaan eikä monikaan omistaja tunnu tajuavan, että moottoriajoneuvoilla ei kulkeminen maastossa ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Omalla maallaan jokainen saa tehdä mitä haluaa, mutta virallisten ja valtion mailla tapahtuvaa motorisoitua "luontomatkailua" ei tule hyväksyä missään muodossa.

Biomassaa energiakeskusteluun

2007-05-28T02:38:00.000-07:00

"Uusiutuvan energian käyttöä on lisättävä ja liikenteen biopolttoaineisiin panostettava." Kun ilmastonmuutoksen epämiellyttävä totuus on vihdoin porautunut myös päättäjiemme tajuntaan, edellä oleva lause löytyy yhä useamman poliitikon kotisivuilta kohdasta ”Minulle tärkeitä asioita”. Aiheesta on helppo puhua ja kirjoittaa, sillä media hämmentää omalta osaltaan ilmastonmuutoskeskustelua, johon kansalaisetkin ovat viimein heränneet. Valitettavasti keskustelu ajautuu usein inttämiseen siitä, ovatko uusiutuvat energialähteet Suomessa todellinen vaihtoehto vai ainoastaan pieni vihreä lisä ydinvoiman ja öljyn rinnalle.

Uusiutuvilla energialähteillä tarkoitetaan aurinko-, ja tuulivoiman lisäksi vesivoimaa ja bioenergiaa. Bioenergiaksi luetaan puupohjaiset polttoaineet, pelloilta saatava biomassa, biokaasu sekä osa yhdyskuntajätteistä. Myös turve kuuluu Suomessa bioenergialähteisiin, sillä Kauppa- ja teollisuusministeriö sekä energiateollisuus haluavat luokitella turpeen ”hitaasti” uusiutuvaksi energialähteeksi. Euroopan Unioni ja hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) luokittelevat sen samaan kategoriaan öljyn ja kivihiilen kanssa eli fossiiliseksi polttoaineeksi.

Suomessa uusiutuvien energialähteiden osuus sähkön ja lämmön tuotannosta oli viime vuonna 24 %, jolla pääsee mukavasti EU-maiden TOP3-listalle. Edelle kiilaavat ainoastaan Ruotsi ja Latvia. Saavutus on komea, mutta osittain harhaanjohtava, sillä uusiutuvien energialähteiden käyttö on Suomessa yksipuolista. Uusiutuvasta energiasta 84 % tuotetaan puupohjaisilla polttoaineilla, ja tästä suurin osa tuotetaan ja kulutetaan puunjalostusteollisuudessa. Vaikka Suomen kaikki suurimmat ja komeimmat kosket ovatkin jo valjastettu vesivoiman tuottamiseen, sillä tuotetaan noin 4 % Suomen kokonaisenergiasta ja uusiutuvasta energiasta sen osuus on 11 %. Marginaalinen 5 % sisältää muun muassa biokaasun, biopolttoaineiden, tuulivoiman ja aurinkoenergian käytön. Näistä etenkin biomassasta tuotettavilla energialähteillä voitaisiin kasvattaa merkittävästi Suomen kestävän kehityksen mukaista energiantuotantoa.

Vihreää kultaa

Biomassa on kasvikunnasta saatavaa eloperäistä raaka-ainetta, jota voidaan käyttää energian tuottamiseen. Biomassaa ovat metsätaloustuotteet, maatalouden jätteet ja yhdyskuntien orgaaniset jätejakeet. Biomassa on maailman neljänneksi tärkein energialähde, jolla katetaan 14 % koko maailman energiantarpeesta. Etenkin kehitysmaissa biomassalla, lähinnä puulla, on tärkeä rooli. Siellä energiantuotanto on keskittynyt pieniin yksikköihin, nuotioihin ja alkeellisiin polttolaitteisiin. Biomassasta voidaan tuottaa lämpöä ja sähköä, mutta siitä voidaan jalostaa kiinteitä, nestemäisiä tai kaasumaisia tuotteita, kuten pellettejä, biokaasua tai liikenteen biopolttoaineita.

Suomen metsiä kutsutaan usein vihreäksi kullaksi ja yli vuosisadan ajan metsäteollisuus onkin ansiokkaasti ammentanut metsistä raaka-ainetta käyttöönsä. Ilmastonmuutoksen myötä metsien raaka-ainevarastot ovat kokeneet uutta arvonnousua energiantuotantosektorilla sitä mukaan kun hiilidioksiditonnin hinta päästökauppapörssissä on noussut. Aiemmin metsistä kelpasi teollisuudelle vain arvokas tukki- ja kuitupuu, nykyään metsistä viedään mukana niin risut kuin kannotkin.

Puubiomassan käyttö energiantuotannossa on nykyään niin houkutteleva vaihtoehto, että metsäteollisuus on ilmaissut huolensa puuraaka-aineen riittävyydestä. Perinteisten polttoaineiden, kuten öljyn ja maakaasun hinnan nousu on johtanut Keski-Euroopassa tilanteeseen, jossa pellettien tuotantoon on siirtynyt yhä enemmän metsäteollisuuden raaka-ainepuuta.

Uusimman arvion mukaan Suomessa voidaan lisätä metsäenergian käyttöä huomattavasti nykyisestä, kun huomioidaan peltojen metsittämismahdollisuus ja metsälannoituksen lisäämisellä saavutettava metsänpuuston kasvun lisäys. Tehostetulla metsätaloudella on kuitenkin negatiiviset vaikutuksensa metsäluontoon eikä esimerkiksi kantojen noston vaikutuksia metsäekosysteemin dynamiikkaan tunneta lainkaan. Kantojen nosto alkoi 2000-luvun alkupuolella niin nopeasti, ettei kukaan ei ole vieläkään ehtinyt tutkia asiaa.

Pelloiltako pelastus?

Peltomaiden valjastaminen energiakäyttöön soveltuvien kasvien viljelyyn on vielä Suomessa uusi ilmiö, joka on noussut suuren yleisön tietoisuuteen liikenteen biopolttoaineista käydyn keskustelun yhteydessä muutama vuosi sitten. Peltobiomassalla tarkoitetaan energiakasveja sekä viljakasvien osat (olki, jyvät), joista voidaan niin ikää jalostaa kiinteitä, nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita. Energiakasvit soveltuvat turpeen seospolttoaineeksi, mutta niistä voidaan tuottaa myös biokaasua. Suurin kiinnostus on viime aikoina kuitenkin kohdistunut liikenteen biopolttoaineisiin.

Liikenteen biopolttoaineet ovat herättäneet paljon keskustelua niin mediassa kuin politiikan kentälläkin. Seurauksena on ollut suoranainen biopolttoaine-hysteria, joka sittemmin on laantunut ja tilaa on annettu myös rationaaliselle ajattelulle. Ongelmaksi biodieselin ja bioetanolin valmistuksessa on muodostunut polttoaineen koko elinkaaren ympäristövaikutukset. Nykyisellä tuotantotekniikalla biopolttoaineiden valmistukseen kuluu energiaa enemmän kuin fossiilisten polttoaineiden jalostamiseen ja tuotantoketjujen hiilidioksidipäästötkin ovat suuret. Tulevaisuuden näkymät ovat kuitenkin lupaavat, sillä tuotantoteknologiat kehittyvät jatkuvasti ja tutkimukseen panostetaan myös Suomessa.

Suomella on valtavat uusiutuvien energianlähteiden varannot, joiden avulla hiilidioksidipäästöjä pystyttäisiin merkittävästi vähentämään. Tästä huolimatta Suomi kulkee fossiilisilla polttoaineilla. Vuonna 2006 uusiutumattomien energialähteiden käyttö kasvoi huomattavasti ja edullisen hinnan takia kivihiilen käyttö kaksinkertaistui. Samaan aikaan hiilidioksidipäästöt energiasektorilla lisääntyivät 22 % ja Suomi lipuu yhä kauemmas Kioton sopimuksen tavoitteista. Jos sittenkin vielä yksi ydinvoimala? Tai sitten ei.

Kirjoitus on julkaistu Demarinuorten Lippu-lehdessä toukokuussa 2007

Joko sinulla on sademetsää parvekkeellasi?

2007-05-15T03:32:00.000-07:00

Ostimme muutama viikko sitten parvekkeellemme uuden puutarhapöydän. Tänään sain lukea aamukahvipöydässä olevani vastuuton ja ajattelematon kuluttaja. Itsekkäillä kulutustottumuksillani olen tukenut sademetsien tuhoamista ja siinä sivussa vaarantanut lukemattomien eliölajien olemassaoloa. Mutta se maksoi vain 29 euroa ja se oli juuri sopivan kokoinen.

Suomalaiset ympäristöjärjestöt ovat julkaisseet jälleen selvityksen trooppisen puun käytöstä kesäkalusteissa. Raportissa on listattu Suomen puutarhakalusteita myyviä liikkeitä ja kategorisoitu ne kolmeen eri ryhmään.
1) Vihreään luokkaan kuuluvat ”sademetsäystävälliset kauppiaat”, jotka myyvät viljeltyjä, FSC-sertifioituja puulajeja tai eivät myy lainkaan tropiikin puista tehtyjä tuotteita. Näissä kaupoissa asioidessaan kuluttaja voi ostaa kesäkalusteita, joiden valmistamiseksi ei todennäköisesti ole hävitetty sademetsiä. Sademetsiä arvostavia kauppoja ovat muun muassa Prisma ja Sotka.

2) Keltaisen luokan kaupat, kuten Asko, Anttila ja, Ikea myyvät FSC-sertifioimatonta viljeltyä puuta tropiikista. Näiden kauppiaiden luona asioidessa kuluttajan ei tarvitse huolehtia ostavansa laittomasti hakattua ja metsiä hävittävää sademetsäpuuta, mutta raaka-ainetta tuottaviin puuviljelmiin voi liittyä luonnonmetsien raivaamista tai maakiistoja viljelmäyhtiöiden ja paikallisväestön välillä. Henkilökohtaisesti suhtaudun puun viljelyyn tropiikissa hyvin kriittisesti, etenkin kun tietää millaisia vaikutuksia Suomen luontoon on tehostetulla metsätaloudella ollut. Mitä se sitten tropiikissa voikaan olla?

3) Punaisen luokan kauppiaat eivät juuri piittaa sademetsien suojelusta ja myyvät röyhkeästi sademetsien puista valmistettuja kesäkalusteita, näin kärjistetysti. Asioidessaan näissä liikkeissä sademetsäystävällisen kuluttajan on syytä olla varuillaan ja tietoinen eri puulajeista ja niihin liittyvistä ongelmista. Näiden kauppiaiden kohdalla on selvästi eniten parantamisen varaa tuotevalikoiman vastuullisuudessa. Tällaisia kauppoja ovat mm. Citymarket, Koti-Idea, Masku ja Stemma. Ja tällaisesta kaupasta minä menin ja ostin parvekepöydän. Mutta se oli nin edullinen.

Ei ole helppoa olla vastuullinen ja ympäristötietoinen kuluttaja. Vaikka ympäristöjärjestöt ansiokkaasti valistavat kuluttajia, sudenkuoppia joutuu silti väistelemään. Kesäkalusteiden ostamisen yhteydessä pelkkään FSC-sertifioituun (Forest Stewardship Council) tuotteeseen tuijottaminen ei välttämättä kerro mitään siitä, onko tuote sademetsäystävällinen vai ei. Markkinoilla olevista metsäsertifikaateista kuitenkin FSC kertoo parhaiten puutuotteen kestävän kehityksen mukaisesta elinkaaresta. Maan ystävien ja Luonto-Liiton sademetsa.fi- sivuistoilla kuitenkin todetaan, että FSC-järjestelmään liittyy kuitenkin niin merkittäviä ongelmia tropiikissa, että sen käyttöä ei voi yleisesti ottaen suositella. Samaan aikaan samalla sivustolla FSC-sertifioituja kesäkalusteita myyvät kauppiaat lasketaan vihreään luokkaan kuuluviksi. Ongelmat johtuvat siitä, että FSC-sertifikaatteja on myönnetty puuntuottajille, jotka eivät ole sitoutuneet noudattamaan sertifikaatin ehtoja. Mitä järkeä siinä nyt on? Muut metsäsertifikaatit ovat vielä epäluotettavampia, ja niiden perään ei todellakaan kannata tuijottaa. Myöskään suomalaisten metsäyhtiöiden käyttämät sertifikaatit eivät ympäristöjärjestöjen mielestä kerro yhtiön metsäpolitiikasta mitään.

Ehkä seuraavalla kerralla pitäydyn tunnelmallisissa muovikalusteissa, sillä niiden valmistamiseenhan ei mene sademetsää, ainoastaan raakaöljyä. Tai ehkä ensi kerralla ostan suomalaiset mäntykalusteet, joiden valmistukseen ei ole käytetty kuin Lapin ikimetsiä. Haluan elinkaarianalyysit jokaiseen myytävään tuotteeseen! En kestä tätä hirveää ahdistusta!

Ei minusta taida olla vastuulliseksi kuluttajaksi. Kun ostettiin uusi autokin. Paha, paha, paha.

Lainaukset www.sademetsa.fi
Vuoden 2007 selvitys puutarhahuonekalujen kauppiaista

Hyvä turve, paha turve

2007-01-29T13:38:00.000-08:00

”Jos olet aidosti ilmanmuutoksen torjujien joukoissa, kannatat turpeen energiakäyttöä.”

Reijo Vatanen VAPOn viestintäjohtaja blogissaan 6.4.2006

”Turve on kivihiiltäkin pahempi kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja. Turpeenotto köyhdyttää lisäksi maamme suoluontoa ja pilaa vesistöjä.”

Suomen luonnonsuojeluliiton kannanotto 21.7.2005

Totuus turpeen energiakäytöstä lienee jossakin näiden kahden näkemyksen välimaastossa. Turpeella on vankumattomat kannattajansa ja kovaääniset vastustajansa. Itse lukeudun jälkimmäiseen joukkoon, mutta joudun myöntämään että tälläkin kolikolla on kääntöpuolensa. Ympäristötieteilijänä minun on helppo tuomita turpeen energiakäyttö, mutta sosialidemokraattina vaa'an toisella puolella painaa työllisyys ja aluepolitiikka.

Tilastotietoa

Suomen maapinta-alasta noin 30 % on suomaata, yhteensä 93 900 km². Soista luonnontilaisia ja suojeltujaon 35 % ja maa- ja metsätalouden käytössä soista on kaikkiaan 63 %. Turvetuotannossa olevia soita on 0,6 % koko suoalasta, eli 550 km², joka on suunnilleen Jyväskylän maalaiskunnan kokoinen alue. Nostetusta turpeesta 90 % menee energiakäytöön ja loput lähinnä kasvu- ja maanparannusturpeeksi.

Turpeen osuus Suomen energian kokonaiskulutuksesta oli vuonna 2005 5 % ja edellisvuoteen verrattuna turpeen käyttö väheni 26 %, pitkälti päästökaupan tuoman epäsuotuisan markkinatilanteen takia. Turpeen käytössä on suuria alueellisia eroja. Keski-Suomessa turpeella tuotetaan jopa 60 % kaukolämmöstä ja kaukolämmön tuotantoon liittyvästä sähköstä kun Uudellamaalla turpeen osuus on marginaalinen. Turvetta riittää nykykäytössä keskisessä Suomessa satoja vuosia, Lapin suuret turvevarannot riittävät tuhansia vuosia.

Suomen teknisesti hyödynnettävissä olevien turvevarojen energiasisältö on 1 100 Mtoe, joka on kaksinkertainen Pohjanmeren öljyvarantoihin nähden. Suomen soiden käyttö on kestävällä pohjalla, sillä vuosittain turvetta syntyy enemmän kuin sitä käytetään.

Turpeennoston ympäristövaikutukset

Turvetuotanto tuhoaa täysin paikallisen suoekosysteemiin eikä jälki ole kaunista katseltavaa. Soiden suurimmat ympäristövaikutukset kohdistuvat kuitenkin vesistöihin. Turvetuotannossa olevilta soilta pääsee vesistöihin suon kuivatusvesien mukana kiintoainetta sekä ravinteita, jotka vaikuttavat hyvin laajasti vesistöihin pitkienkin matkojen päästä turvealueista. Kiintoaineen sisältämä humus aiheuttaa veden tummumista, joka puolestaan vaikuttaa lähes kaikkiin vesistöjen fysikaalisiin ja kemiallisiin ilmiöihin. Lisääntynyt kiintoaine aiheuttaa myös mm. kalaverkkojen ja vesirakenteiden limoittumista.

Lisääntynyt ravinnekuormitus turvesoilta aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä ja kalalajiston muutoksia kun eläinplankton-, pohjaeläin - ja kalatuotanto lisääntyy ja lajisto muuttuu. Muutoksesta kärsivät eniten arvokalat ja tätä kautta ammatti- ja vapaa-ajankalastajat. Kalastuskuntien vastustus turvetuotantoa kohtaan onkin kiivasta. Kiivasta vastustus on myös turvetuotantoalueiden lähiasukkailla ja mökkiläisillä, jotka suoltavat valituksia lupamenettelyssä olevista ympäristölupahakemuksista. Nykyisessä ympäristölainsäädännössä valitukset ovat mahdollisia, toisin oli ennen vuotta 2000 ja nykyistä ympäristönsuojelulakia.

On kuitenkin syytä huomata, että turvetuotantoalueiden ympäristövaikutukset vaihtelevat suuresti tapauskohtaisesti. Vesistöihin kohdistuvat muutokset riippuvat vesistöjen puskurointikyvystä ja samanlaiset ravinnekuormitukset aiheuttavat erilaisen vasteen eri vesistöissä. Herkimpiä ovat karut ja kirkkaat järvet sekä lammet kun taas valmiiksi humuspitoiset ja rehevät järvet kestävät paremmin kuormitusta.

Turvetuotantoalueiden vesistövaikutuksia voidaan tehokkaasti vähentää vesienpuhdistustekniikoilla, joita on mm. kemiallinen vesien käsittely, erilaiset suodatusmenetelmät ja virtausten mekaaninen käsittely (käytännössä laskeutusallas). Näistä kemiallinen käsittely on tehokkain menetelmä, jolla voidaan poistaa niin kiintoainetta kuin ravinteitakin. Virtaamien mekaaninen käsittely on yleisin käytössä oleva ja se on myös puhdistusteholtaan heikoin. Vaikka ympäristönsuojelulain yksi yleisistä periaatteista on parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate, ei kyseistä tekniikkaa vaadita käytettäväksi ympäristölupamääräyksissä. Turvetuottajat eivät halua investoida kalliiseen kemialliseen puhdistukseen vaan menevät sieltä missä aita on matalin. Valitettavasta lainsäädännöllä asiaan ei voida puuttua. Turvetuotannolle annettaan paljon anteeksi vesistöjen pilaajana kun samaan aikaan maatalouden päästöt ovat suurennuslasin alla.

Turpeennoston hiilidioksidipäästöjä ei vielä tarkkaan tunneta, sillä suo on ekosysteeminä monimutkainen ja hiilitaseiden laskeminen hyvin haastavaa. Käynnissä oleva KTM:n rahoittama turpeen käytön kasvihuonevaikutuksien tutkimusohjelma pyrkii selvittämään turpeen energiakäytön kasvihuonekaasupäästöjä koko elinkaaressa. ”Ohjelman perimmäisenä tavoitteena on tuottaa tieteellisiä perusteita ilmastosopimusten turvetta koskevien laskentasääntöjen parantamiseksi.” (www.ktm.fi). Niinpä niin. Ohjelma on nelivuotinen ja se on alkanut 2002, joten tuloksia voikin jäädä mielenkiinnolla odottelemaan. Tutkimusohjelma päättyi vuonna 2006, tuloksia odotellaan.

Polton päästöt

Turpeen polton hiilidioksipäästöt ovat koko turpeen elinkaaressa merkittävin ympäristövaikutus ja 15 % Suomen hiilidioksidipäästöistä syntyy turpeen poltosta. Poltosta aiheutavat rikkidioksidin ja typen oksidien päästöt ovat pienemmät kuin kivihiilen mutta suuremmat kuin puupolttoaineiden. Lisäksi turpeen poltosta syntyy raskasmetalli- ja pienhiukkaspäästöjä, mutta nykyisellä savukaasujen puhdistustekniikoilla ne eivät aiheuta sen merkittävimpiä päästöjä kuin muidenkaan polttoaineiden käyttö.

Päästöjen tarkkailussa käytetään Tilastokeskuksen polttoaineluokitusta ja päästökertoimia, joiden avulla energiatuotantolaitokset laskevat hiilidioksidipäästönsä. Turpeen päästökerroin on 102,0- 105,9 gCO₂/MJ riippuen turvelaadusta. Kivihiilen päästökerroin on 94,6 gCO2/MJ ja raskaan polttoöljyn 77,4, gCO_2/MJ. Uusiutuvan biomassan laskennallinen päästökerroin on 109,6 gCO₂/MJ, mutta uusiutuvana polttoaineena biomassaa ei huomioida päästökaupassa tai Suomen hiilidioksidipäästötilastoissa.

Turve- ja energiateollisuus pitää päästökerroin liian suurena, sillä päästökaupan myötä turpeen energiakäytöstä on tullut kallista ja epävarmaa. Tämän seuraksena Turveteollisuusliitto ry, Turvetuottajat ry, Energiateollisuus ry sekä Metsäteollisuus ry ovat esittäneet, että energiaturvetta tulisi kohdella turve-puuseoksena, jolloin sen päästökerroin laskisi arvoon 98,6 gCO₂/MJ. Esitys perustuu siihen, että turpeen seassa on jonkin verran (0,5-12,5 % turpeen energiasisällöstä) maatumatonta puuainesta, jolloin turvetta poltettaessa poltetaan myös puubiomassaa. Mutta voidaanko turpeen sisältämää maatumatonta puuainesta kohdella kuten uusiutuvaa biomassaa? VTT:n tutkimusten mukaan ei voida, sillä maatumatonkin puuaines on voinut Suomessa olla turpeen seassa tuhansia vuosia. Mutta turve- ja energiajärjestöjen lobbausvoima KTM:ssä on pelottavan voimakasta.

Turpeen tulevaisuus

Vuonna 2005 eduskunta päätti hallituksen esityksestä poistaa turpeen valmisteveron, jotta päästökaupan myötä epäedulliseksi muodostunut turve säilyttäisi kilpailukykynsä suomalaisella polttoainekentällä. Lainmuutoksen valmisteluprosessissa asiantuntijoina kuultiin Vapoa, Elinkeinoelämän keskusliittoa sekä Energiateollisuus ry:tä. Luonnonsuojelujärjestöt ja ympäristöministeriön edustajat eivät asiantuntijaraatiin tällä kertaa kelvanneet. Yllättävää? Ei toki.

Turpeen tulevaisuus on Suomessa turvattu pitkäksi aikaa. Uusien tuotantolaitosten tarve kasvaa energiakulutuksen kasvaessa. Pelkkä öljyriippuvuudesta puhuminenkin luo kasvavat markkinat niin turpeelle kuin ydinvoimallekin. Kotimaisista polttoaineista turpeen merkitys on kiistaton, mutta siitä pitää pystyä puhumaan objektiivisesti ja avoimesti. Koska turpeen (lue: Vapon) asema on etenkin Keski-Suomessa hyvin vahva, harva politiikko sitä uskaltaa kyseenalaistaa. Tai jos joku uskaltaa, se ei tapahdu ilman seuraamuksia. Eräs opettajistani ja samalla yksi tärkeimmistä blogi-neuvonantajistani joutui yliopiston johdon puhutteluun kritisoiduttuaan Vapon toimintaa Jyväskylän kaupungissa.

”Sinulla on kyllä hyviä mielipiteitä, mutta ne ovat vääriä.”

Eräs kaupunginvaltuutettu minulle kun vastustin Jyväskylän uutta voimalaitosta kunnallisjärjestön kokouksessa 2006.

Tästä se lähtee

2006-05-24T03:45:00.000-07:00

Sain vihdoin kirjoitettua loppuun juttuni jätteenpoltosta. Aiheen monimutkaisuus viivästytti kirjoituksen lopullista julkaisemista.

Otan mielelläni vastaan aihe-ehdotuksia. Tulossa on ainakin citymaastureita, lentokoneita ja biopolttoaineita. Luonnollisesti.

Otan vastaan myös muunlaisia kommentteja. Yritän tässä samalla herätellä kirjoittamisintoani, sillä luonnontieteellinen koulutus tappaa luovan kirjoittamisen taidon täysin.

Jätteenpolton haasteet

2006-04-21T02:41:00.000-07:00

Jätteet ja jätteiden käsittely aiheuttava suuria tunteita niin kansalaisissa kuin monissa ympäristöjärjestöissäkin. Erityisesti jätteenpoltto tuntuu levittävän jopa lievää paniikkia alueilla, joihin jätteenpolttolaitoksia suunnitellaan rakennettavaksi. Tämä on täysin ymmärrettävää, sillä monilla kummittelee mielessään vieläkin Helsingissä aikoinaan toiminut Kyläsaaren jätteenpolttolaitos. Laitos oli vanhanaikainen ja ympäristövaikutukset olivat hyvin merkittävät. Teknologia on kuitenkin kehittynyt, mutta silti jätteenpolttolaitokset leimataan liian helposti ympäristön pilaajiksi. Ympäristöjärjestöt taas pelkäävät jätteenpolton vesittävän koko kierrätysjärjestelmän. Heillä pelkona on, että jätteenpolttoon ohjaittaisiin koko yhteiskunnan jätevirta ja kierrätyksestä tulisi nappikauppaa. Näin siis kärjistettynä ajatuksena. Mutta mitä jätteenpoltto on ja mitkä sen vaikutukset ympäristöön ovat, sitä yritän tässä kirjoituksessa avata.

Nyky-yhteiskunta tuottaa suuria määriä jätettä. Vuonna 2004 kiinteää yhdyskuntajätettä syntyi henkeä kohti 455 kiloa, joka kuitenkin on EU:n keskiarvoa huomattavasti alhaisempi. Lähes 60 % yhdyskuntajätteistä sijoitettiin edelleen kaatopaikalle. Jätteenpolttoon ohjautui ainoastaan 10 % koko yhdyskuntajätekertymästä (236 000 tonnia) ja tästä 78 % hyödynnettiin energiana, loput 22 % käsiteltiin ns. hävityspolttona.

Suomessa teollisuus on harrastanut jätteenpolttoa pitkään ja polttotekniikoita on kehitetty tehokkaiksi. Yhdyskuntajätteen poltto on kuitenkin Suomessa ollut vähäistä. Vain Turun Orikedon jätteenpolttolaitos käyttää yksinomaan jätepolttoainetta ( n. 50 000 tonnia vuodessa). Suomessa jätteiden rinnakkaispoltto yhdessä muiden polttoaineiden (esim. turve, puuhake) kanssa onkin ollut ylesin käytössä oleva polttomenetelmä, joka lisäksi on hyötysuhteeltaan tehokkain keino polttaa jätettä. Muualla tilanne on toisenlainen. Ruotsissa noin 40 % yhdyskuntajätteestä poltetaan ja Keski-Euroopassa jätteiden massapoltto on suosittua. Maailman terveysjärjestön mukaan keskieurooppalaisten korkeat veren ja äidinmaidon dioksiinipitoisuudet johtuvatkin jätteenpoltosta.

Vuonna 2003 voimaan astunut Valtioneuvoston asetus jätteen poltosta (362/2003) on lopettanut jätteenpolton lähes kokonaan. Asetuksen taustalla on Euroopan Parlamentin ja Neuvoston jätteenpolttodirektiivi, jossa annetaan tiukat määräykset jätettä polttavien laitosten jätteenpolttamisesta sekä valvonta- ja mittaustekniikoille asetettavista vaatimuksista. Direktiivin ehtojen täyttäminen on ollut monelle laitokselle liian suuri taloudellinen rasite, joten jätteen poltosta on luovuttu kokonaan. Direktiivi koskee jätteen rinnakkaispolttoa, joten myös tästä korkean hyötysuhteen tekniikasta on jouduttu luopumaan. Direktiiviä voidaankin pitää monelta osin epäonnistuneena.

Toinen merkittävä jätteenkäsittelyä ohjaava normi on ns. kaatopaikkadirektiivi. Suomi on sitoutunut EU:n direktiivin tavoitteisiin vähentää kaatopaikalle sijoitettavan biohajoavan jätteen määrää. Tavoitteen mukaan vuonna 2016 saa enintään 35 % siitä biohajoavan jätteen määrästä, joka syntyi 1994 sijoittaa kaatopaikoille. Tämä johtaa siihen, että jopa miljoonalle tonnille biohajoavaa jätettä vuosittain tulee löytää korvaava käsittelymenetelmä kaatopaikan penkalle. Biohajoavan jätteen määrittelykään ei ole aivan yksiselitteistä. Lisäksi valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa yhdyskuntajätteen hyödyntämistavoite on 70 %. Nykyisellään päästään nipin napin 40 %:iin. Tässä tilanteessa nousee esille yhä voimakkaammin jätteen polttaminen jätteenkäsittelymenetelmänä, jolloin hyödyntämisasetta voitaisiin (ehkä näennäisesti) nostaa . Tästä syystä jätteenpoltto tekeekin nyt uutta tulemistaan.

Jätteenpolttolaitosten päästöjä ilmaan pidetään usein suurimpana ympäristötekijänä ja näin toki onkin. Kuten kaikenlainen poltto myös jätteenpoltto tuottaa ilmaan hiilidioksidia, typen oksideja, rikkidioksidia sekä hiukkasia. Vertailtaessa jätteenpolton päästöjä turpeen polttoon voidaan todeta, että turpeesta syntyy huomattavasti suuremmat päästöt hiili- ja rikkidioksidin, typen oksidien kuten myös hiukkasten osalta. Jätteenpolton ongelmallisuus johtuukin kloorattujen orgaanisten aineiden (dioksiinit ja furaanit), kloorivedyn, fluorivedyn sekä raskasmetallien (mm. elohopea ja kadmium) päästöistä ilmaan. Etenkin dioksiinit ja furaanit ovat hyvin haitallisia yhdisteitä, joiden takia jätteenpolttoa monesti arvostellaan voimakkaasti. Näiden yhdisteiden poistaminen savukaasuista on kuitenkin mahdollista polttoprosesseja ja savukaasun puhdistusta optimoimallaIlmansuojelutekniikka kehittyykin koko ajan.

Ilmapäästöjen lisäksi jätteenpolton erikoiskysymyksenä voidaan pitää tuhkaa ja sen jälkikäsittelyä. Jätteiden poltosta syntyy suuria määriä palamatonta materiaalia, sillä poltettavan jätteen tuhkapitoisuus saattaa olla jopa 35 % (1000 kg jätettä syntyy 350 kg tuhkaa). Tuhkaan konsentroituu paljon haitallisia ja vaarallisia yhdisteitä, jonka takia tuhka luokitellaankin ongelmajätteeksi. Tuhkamassat voidaan silti sijoittaa kaatopaikalle riittävien pohjarakenteiden päälle tai stabiloida esim. valamalla tuhka betoniin. Mitä tuhkasta vuosikymmenten saatossa liukenee sadevesien mukana ympräistöön on vaikea arvioida, mutta nykyiset kaatopaikkarakenteet ovat hyviä ja pidätyskykyisiä, joten suurta riskiä tuhkat eivät tule todennäköisesti aiheuttamaan pitkienkään aikojen kuluessa. Lisäksi kaatopaikkojen tarkkailuvelvoitteet pienentävät riskiä. Vanhoille ja jo suljetuille kaatopaikoille sijoitetut jätteenpolton tuhkat ovat asia erikseen. Niistä kukaan ei halua puhua.

Kannatanko vai vastustanko jätteenpolttoa? Jätteenpoltto on niin monimutkainen ja -tahoinen kysymys, etten pysty olemaan kannattaja enkä vastustajakaan. Jätteenpolttolaitoksen ympäristövaikutukset ovat suuresti riippuvaisia käytettävästä polttotekniikasta kuten myös jätepolttoaineen koostumuksesta. Tällöin jokainen polttolaitoshanke on erikseen arvoitava enkä voi näin ollen tuomita jätteenpolttoa kokonaisuutena.

Jätteenpolton ympäristövaikutukset eivät ole niin merkittävät kuin monesti annetaan ymmärtää. Toisaalta on myös tarkasteltava jätteenpolton vaikutusta koko jätehuoltoportaaseen. Hyväksyn kierrätyspolttoaineen polttoaineena, jolloin jätevirran muuten hyödyntämätön jätejae saadaan hyötykäyttöön energian- ja lämmöntuotannossa. Lisäksi kierrätyspolttoaineen rinnakkaispoltto yhdessä puuhakkeen ja turpeen kanssa on tehokasta ja hyötysuhde korkea, joka tekee poltosta taloudellisestikin kannattavaa. En hyväksy jätteenpolttoa, jossa lajittelematon ja täysin heterogeeninen jäte massapoltetaan, sillä pitkässä juoksussa se ei ole kestävää kehitystä. Joka tapauksessa on selvää, että yhdyskunnissa ja teollisuudessa syntyvä jäte on jonnekin sijoitettava, koska 100 % kierrätysastetta ei voida koskaan saavuttaa. Kaatopaikan ympäristövaikutukset ovat jätteenpolttoa monimutkaisemmat ja hallitsemattomammat.

Lähteet:

Ympäristö ja Terveys- lehti 10/2004 ja 10/2005
Tilastokeskus, www.stat.fi
Suomen ympäristökeskus, www.ymparisto.fi