Hyvä turve, paha turve

”Jos olet aidosti ilmanmuutoksen torjujien joukoissa, kannatat turpeen energiakäyttöä.”

Reijo Vatanen VAPOn viestintäjohtaja blogissaan 6.4.2006

”Turve on kivihiiltäkin pahempi kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja. Turpeenotto köyhdyttää lisäksi maamme suoluontoa ja pilaa vesistöjä.”

Suomen luonnonsuojeluliiton kannanotto 21.7.2005

Totuus turpeen energiakäytöstä lienee jossakin näiden kahden näkemyksen välimaastossa. Turpeella on vankumattomat kannattajansa ja kovaääniset vastustajansa. Itse lukeudun jälkimmäiseen joukkoon, mutta joudun myöntämään että tälläkin kolikolla on kääntöpuolensa. Ympäristötieteilijänä minun on helppo tuomita turpeen energiakäyttö, mutta sosialidemokraattina vaa'an toisella puolella painaa työllisyys ja aluepolitiikka.

Tilastotietoa

Suomen maapinta-alasta noin 30 % on suomaata, yhteensä 93 900 km². Soista luonnontilaisia ja suojeltujaon 35 % ja maa- ja metsätalouden käytössä soista on kaikkiaan 63 %. Turvetuotannossa olevia soita on 0,6 % koko suoalasta, eli 550 km², joka on suunnilleen Jyväskylän maalaiskunnan kokoinen alue. Nostetusta turpeesta 90 % menee energiakäytöön ja loput lähinnä kasvu- ja maanparannusturpeeksi.

Turpeen osuus Suomen energian kokonaiskulutuksesta oli vuonna 2005 5 % ja edellisvuoteen verrattuna turpeen käyttö väheni 26 %, pitkälti päästökaupan tuoman epäsuotuisan markkinatilanteen takia. Turpeen käytössä on suuria alueellisia eroja. Keski-Suomessa turpeella tuotetaan jopa 60 % kaukolämmöstä ja kaukolämmön tuotantoon liittyvästä sähköstä kun Uudellamaalla turpeen osuus on marginaalinen. Turvetta riittää nykykäytössä keskisessä Suomessa satoja vuosia, Lapin suuret turvevarannot riittävät tuhansia vuosia.

Suomen teknisesti hyödynnettävissä olevien turvevarojen energiasisältö on 1 100 Mtoe, joka on kaksinkertainen Pohjanmeren öljyvarantoihin nähden. Suomen soiden käyttö on kestävällä pohjalla, sillä vuosittain turvetta syntyy enemmän kuin sitä käytetään.

Turpeennoston ympäristövaikutukset

Turvetuotanto tuhoaa täysin paikallisen suoekosysteemiin eikä jälki ole kaunista katseltavaa. Soiden suurimmat ympäristövaikutukset kohdistuvat kuitenkin vesistöihin. Turvetuotannossa olevilta soilta pääsee vesistöihin suon kuivatusvesien mukana kiintoainetta sekä ravinteita, jotka vaikuttavat hyvin laajasti vesistöihin pitkienkin matkojen päästä turvealueista. Kiintoaineen sisältämä humus aiheuttaa veden tummumista, joka puolestaan vaikuttaa lähes kaikkiin vesistöjen fysikaalisiin ja kemiallisiin ilmiöihin. Lisääntynyt kiintoaine aiheuttaa myös mm. kalaverkkojen ja vesirakenteiden limoittumista.

Lisääntynyt ravinnekuormitus turvesoilta aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä ja kalalajiston muutoksia kun eläinplankton-, pohjaeläin - ja kalatuotanto lisääntyy ja lajisto muuttuu. Muutoksesta kärsivät eniten arvokalat ja tätä kautta ammatti- ja vapaa-ajankalastajat. Kalastuskuntien vastustus turvetuotantoa kohtaan onkin kiivasta. Kiivasta vastustus on myös turvetuotantoalueiden lähiasukkailla ja mökkiläisillä, jotka suoltavat valituksia lupamenettelyssä olevista ympäristölupahakemuksista. Nykyisessä ympäristölainsäädännössä valitukset ovat mahdollisia, toisin oli ennen vuotta 2000 ja nykyistä ympäristönsuojelulakia.

On kuitenkin syytä huomata, että turvetuotantoalueiden ympäristövaikutukset vaihtelevat suuresti tapauskohtaisesti. Vesistöihin kohdistuvat muutokset riippuvat vesistöjen puskurointikyvystä ja samanlaiset ravinnekuormitukset aiheuttavat erilaisen vasteen eri vesistöissä. Herkimpiä ovat karut ja kirkkaat järvet sekä lammet kun taas valmiiksi humuspitoiset ja rehevät järvet kestävät paremmin kuormitusta.

Turvetuotantoalueiden vesistövaikutuksia voidaan tehokkaasti vähentää vesienpuhdistustekniikoilla, joita on mm. kemiallinen vesien käsittely, erilaiset suodatusmenetelmät ja virtausten mekaaninen käsittely (käytännössä laskeutusallas). Näistä kemiallinen käsittely on tehokkain menetelmä, jolla voidaan poistaa niin kiintoainetta kuin ravinteitakin. Virtaamien mekaaninen käsittely on yleisin käytössä oleva ja se on myös puhdistusteholtaan heikoin. Vaikka ympäristönsuojelulain yksi yleisistä periaatteista on parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate, ei kyseistä tekniikkaa vaadita käytettäväksi ympäristölupamääräyksissä. Turvetuottajat eivät halua investoida kalliiseen kemialliseen puhdistukseen vaan menevät sieltä missä aita on matalin. Valitettavasta lainsäädännöllä asiaan ei voida puuttua. Turvetuotannolle annettaan paljon anteeksi vesistöjen pilaajana kun samaan aikaan maatalouden päästöt ovat suurennuslasin alla.

Turpeennoston hiilidioksidipäästöjä ei vielä tarkkaan tunneta, sillä suo on ekosysteeminä monimutkainen ja hiilitaseiden laskeminen hyvin haastavaa. Käynnissä oleva KTM:n rahoittama turpeen käytön kasvihuonevaikutuksien tutkimusohjelma pyrkii selvittämään turpeen energiakäytön kasvihuonekaasupäästöjä koko elinkaaressa. ”Ohjelman perimmäisenä tavoitteena on tuottaa tieteellisiä perusteita ilmastosopimusten turvetta koskevien laskentasääntöjen parantamiseksi.” (www.ktm.fi). Niinpä niin. Ohjelma on nelivuotinen ja se on alkanut 2002, joten tuloksia voikin jäädä mielenkiinnolla odottelemaan. Tutkimusohjelma päättyi vuonna 2006, tuloksia odotellaan.

Polton päästöt

Turpeen polton hiilidioksipäästöt ovat koko turpeen elinkaaressa merkittävin ympäristövaikutus ja 15 % Suomen hiilidioksidipäästöistä syntyy turpeen poltosta. Poltosta aiheutavat rikkidioksidin ja typen oksidien päästöt ovat pienemmät kuin kivihiilen mutta suuremmat kuin puupolttoaineiden. Lisäksi turpeen poltosta syntyy raskasmetalli- ja pienhiukkaspäästöjä, mutta nykyisellä savukaasujen puhdistustekniikoilla ne eivät aiheuta sen merkittävimpiä päästöjä kuin muidenkaan polttoaineiden käyttö.

Päästöjen tarkkailussa käytetään Tilastokeskuksen polttoaineluokitusta ja päästökertoimia, joiden avulla energiatuotantolaitokset laskevat hiilidioksidipäästönsä. Turpeen päästökerroin on 102,0- 105,9 gCO₂/MJ riippuen turvelaadusta. Kivihiilen päästökerroin on 94,6 gCO2/MJ ja raskaan polttoöljyn 77,4, gCO_2/MJ. Uusiutuvan biomassan laskennallinen päästökerroin on 109,6 gCO₂/MJ, mutta uusiutuvana polttoaineena biomassaa ei huomioida päästökaupassa tai Suomen hiilidioksidipäästötilastoissa.

Turve- ja energiateollisuus pitää päästökerroin liian suurena, sillä päästökaupan myötä turpeen energiakäytöstä on tullut kallista ja epävarmaa. Tämän seuraksena Turveteollisuusliitto ry, Turvetuottajat ry, Energiateollisuus ry sekä Metsäteollisuus ry ovat esittäneet, että energiaturvetta tulisi kohdella turve-puuseoksena, jolloin sen päästökerroin laskisi arvoon 98,6 gCO₂/MJ. Esitys perustuu siihen, että turpeen seassa on jonkin verran (0,5-12,5 % turpeen energiasisällöstä) maatumatonta puuainesta, jolloin turvetta poltettaessa poltetaan myös puubiomassaa. Mutta voidaanko turpeen sisältämää maatumatonta puuainesta kohdella kuten uusiutuvaa biomassaa? VTT:n tutkimusten mukaan ei voida, sillä maatumatonkin puuaines on voinut Suomessa olla turpeen seassa tuhansia vuosia. Mutta turve- ja energiajärjestöjen lobbausvoima KTM:ssä on pelottavan voimakasta.

Turpeen tulevaisuus

Vuonna 2005 eduskunta päätti hallituksen esityksestä poistaa turpeen valmisteveron, jotta päästökaupan myötä epäedulliseksi muodostunut turve säilyttäisi kilpailukykynsä suomalaisella polttoainekentällä. Lainmuutoksen valmisteluprosessissa asiantuntijoina kuultiin Vapoa, Elinkeinoelämän keskusliittoa sekä Energiateollisuus ry:tä. Luonnonsuojelujärjestöt ja ympäristöministeriön edustajat eivät asiantuntijaraatiin tällä kertaa kelvanneet. Yllättävää? Ei toki.

Turpeen tulevaisuus on Suomessa turvattu pitkäksi aikaa. Uusien tuotantolaitosten tarve kasvaa energiakulutuksen kasvaessa. Pelkkä öljyriippuvuudesta puhuminenkin luo kasvavat markkinat niin turpeelle kuin ydinvoimallekin. Kotimaisista polttoaineista turpeen merkitys on kiistaton, mutta siitä pitää pystyä puhumaan objektiivisesti ja avoimesti. Koska turpeen (lue: Vapon) asema on etenkin Keski-Suomessa hyvin vahva, harva politiikko sitä uskaltaa kyseenalaistaa. Tai jos joku uskaltaa, se ei tapahdu ilman seuraamuksia. Eräs opettajistani ja samalla yksi tärkeimmistä blogi-neuvonantajistani joutui yliopiston johdon puhutteluun kritisoiduttuaan Vapon toimintaa Jyväskylän kaupungissa.

”Sinulla on kyllä hyviä mielipiteitä, mutta ne ovat vääriä.”

Eräs kaupunginvaltuutettu minulle kun vastustin Jyväskylän uutta voimalaitosta kunnallisjärjestön kokouksessa 2006.