Biomassaa energiakeskusteluun

"Uusiutuvan energian käyttöä on lisättävä ja liikenteen biopolttoaineisiin panostettava." Kun ilmastonmuutoksen epämiellyttävä totuus on vihdoin porautunut myös päättäjiemme tajuntaan, edellä oleva lause löytyy yhä useamman poliitikon kotisivuilta kohdasta ”Minulle tärkeitä asioita”. Aiheesta on helppo puhua ja kirjoittaa, sillä media hämmentää omalta osaltaan ilmastonmuutoskeskustelua, johon kansalaisetkin ovat viimein heränneet. Valitettavasti keskustelu ajautuu usein inttämiseen siitä, ovatko uusiutuvat energialähteet Suomessa todellinen vaihtoehto vai ainoastaan pieni vihreä lisä ydinvoiman ja öljyn rinnalle.

Uusiutuvilla energialähteillä tarkoitetaan aurinko-, ja tuulivoiman lisäksi vesivoimaa ja bioenergiaa. Bioenergiaksi luetaan puupohjaiset polttoaineet, pelloilta saatava biomassa, biokaasu sekä osa yhdyskuntajätteistä. Myös turve kuuluu Suomessa bioenergialähteisiin, sillä Kauppa- ja teollisuusministeriö sekä energiateollisuus haluavat luokitella turpeen ”hitaasti” uusiutuvaksi energialähteeksi. Euroopan Unioni ja hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) luokittelevat sen samaan kategoriaan öljyn ja kivihiilen kanssa eli fossiiliseksi polttoaineeksi.

Suomessa uusiutuvien energialähteiden osuus sähkön ja lämmön tuotannosta oli viime vuonna 24 %, jolla pääsee mukavasti EU-maiden TOP3-listalle. Edelle kiilaavat ainoastaan Ruotsi ja Latvia. Saavutus on komea, mutta osittain harhaanjohtava, sillä uusiutuvien energialähteiden käyttö on Suomessa yksipuolista. Uusiutuvasta energiasta 84 % tuotetaan puupohjaisilla polttoaineilla, ja tästä suurin osa tuotetaan ja kulutetaan puunjalostusteollisuudessa. Vaikka Suomen kaikki suurimmat ja komeimmat kosket ovatkin jo valjastettu vesivoiman tuottamiseen, sillä tuotetaan noin 4 % Suomen kokonaisenergiasta ja uusiutuvasta energiasta sen osuus on 11 %. Marginaalinen 5 % sisältää muun muassa biokaasun, biopolttoaineiden, tuulivoiman ja aurinkoenergian käytön. Näistä etenkin biomassasta tuotettavilla energialähteillä voitaisiin kasvattaa merkittävästi Suomen kestävän kehityksen mukaista energiantuotantoa.

Vihreää kultaa

Biomassa on kasvikunnasta saatavaa eloperäistä raaka-ainetta, jota voidaan käyttää energian tuottamiseen. Biomassaa ovat metsätaloustuotteet, maatalouden jätteet ja yhdyskuntien orgaaniset jätejakeet. Biomassa on maailman neljänneksi tärkein energialähde, jolla katetaan 14 % koko maailman energiantarpeesta. Etenkin kehitysmaissa biomassalla, lähinnä puulla, on tärkeä rooli. Siellä energiantuotanto on keskittynyt pieniin yksikköihin, nuotioihin ja alkeellisiin polttolaitteisiin. Biomassasta voidaan tuottaa lämpöä ja sähköä, mutta siitä voidaan jalostaa kiinteitä, nestemäisiä tai kaasumaisia tuotteita, kuten pellettejä, biokaasua tai liikenteen biopolttoaineita.

Suomen metsiä kutsutaan usein vihreäksi kullaksi ja yli vuosisadan ajan metsäteollisuus onkin ansiokkaasti ammentanut metsistä raaka-ainetta käyttöönsä. Ilmastonmuutoksen myötä metsien raaka-ainevarastot ovat kokeneet uutta arvonnousua energiantuotantosektorilla sitä mukaan kun hiilidioksiditonnin hinta päästökauppapörssissä on noussut. Aiemmin metsistä kelpasi teollisuudelle vain arvokas tukki- ja kuitupuu, nykyään metsistä viedään mukana niin risut kuin kannotkin.

Puubiomassan käyttö energiantuotannossa on nykyään niin houkutteleva vaihtoehto, että metsäteollisuus on ilmaissut huolensa puuraaka-aineen riittävyydestä. Perinteisten polttoaineiden, kuten öljyn ja maakaasun hinnan nousu on johtanut Keski-Euroopassa tilanteeseen, jossa pellettien tuotantoon on siirtynyt yhä enemmän metsäteollisuuden raaka-ainepuuta.

Uusimman arvion mukaan Suomessa voidaan lisätä metsäenergian käyttöä huomattavasti nykyisestä, kun huomioidaan peltojen metsittämismahdollisuus ja metsälannoituksen lisäämisellä saavutettava metsänpuuston kasvun lisäys. Tehostetulla metsätaloudella on kuitenkin negatiiviset vaikutuksensa metsäluontoon eikä esimerkiksi kantojen noston vaikutuksia metsäekosysteemin dynamiikkaan tunneta lainkaan. Kantojen nosto alkoi 2000-luvun alkupuolella niin nopeasti, ettei kukaan ei ole vieläkään ehtinyt tutkia asiaa.

Pelloiltako pelastus?

Peltomaiden valjastaminen energiakäyttöön soveltuvien kasvien viljelyyn on vielä Suomessa uusi ilmiö, joka on noussut suuren yleisön tietoisuuteen liikenteen biopolttoaineista käydyn keskustelun yhteydessä muutama vuosi sitten. Peltobiomassalla tarkoitetaan energiakasveja sekä viljakasvien osat (olki, jyvät), joista voidaan niin ikää jalostaa kiinteitä, nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita. Energiakasvit soveltuvat turpeen seospolttoaineeksi, mutta niistä voidaan tuottaa myös biokaasua. Suurin kiinnostus on viime aikoina kuitenkin kohdistunut liikenteen biopolttoaineisiin.

Liikenteen biopolttoaineet ovat herättäneet paljon keskustelua niin mediassa kuin politiikan kentälläkin. Seurauksena on ollut suoranainen biopolttoaine-hysteria, joka sittemmin on laantunut ja tilaa on annettu myös rationaaliselle ajattelulle. Ongelmaksi biodieselin ja bioetanolin valmistuksessa on muodostunut polttoaineen koko elinkaaren ympäristövaikutukset. Nykyisellä tuotantotekniikalla biopolttoaineiden valmistukseen kuluu energiaa enemmän kuin fossiilisten polttoaineiden jalostamiseen ja tuotantoketjujen hiilidioksidipäästötkin ovat suuret. Tulevaisuuden näkymät ovat kuitenkin lupaavat, sillä tuotantoteknologiat kehittyvät jatkuvasti ja tutkimukseen panostetaan myös Suomessa.

Suomella on valtavat uusiutuvien energianlähteiden varannot, joiden avulla hiilidioksidipäästöjä pystyttäisiin merkittävästi vähentämään. Tästä huolimatta Suomi kulkee fossiilisilla polttoaineilla. Vuonna 2006 uusiutumattomien energialähteiden käyttö kasvoi huomattavasti ja edullisen hinnan takia kivihiilen käyttö kaksinkertaistui. Samaan aikaan hiilidioksidipäästöt energiasektorilla lisääntyivät 22 % ja Suomi lipuu yhä kauemmas Kioton sopimuksen tavoitteista. Jos sittenkin vielä yksi ydinvoimala? Tai sitten ei.

Kirjoitus on julkaistu Demarinuorten Lippu-lehdessä toukokuussa 2007