Henkilökohtaisuuksia

Olen viime päivinä lukenut useita "toveri"-blogeja, ja todennut että bloginpitämiseen kuuluu myös henkilökohtaisten asioiden julkituomista. Kai sellainen tuo blogiin personaallisuutta. Kokeillaan.

Viikon aloitin hammaslääkärikäynnillä, joka muodostui viikon pahimmaksi vitutuksen aiheeksi. Ei siksi, että minulla olisi hammaslääkärifobia (eli dentofobia). Olen koko ikäni joutunut ravaamaan hammaslääkäreissä pääasiassa oikomishoitojen takia ja olen aina pitänyt hampaistani hyvää huolta, ja joskus aikoinani jopa pidin hammaslääkärikäynneistä, sillä koulupäivän keskellä se oli oiva tilaisuus ottaa päiväunet. Siis ihan oikeasti. Mutta YTHS:llä läpi käymäni kokemukset ovat erityyppisiä, eivät kammottavia, mutta joka kerta sinne vituttaa mennä. Syykin on selvä. Hammaslääkäreillä on käsittämätön taipumus syyllistää ja saarnata hampaista. Ei niissä nyt(kään) mitään vikaa ollut, mutta aina jotain narisemista jostakin. Ja joka kerta tulee olo, että olen laiska paska. Hammaslääkärit (tietysti on poikkeuksia) olen lisännyt listalleni "Hirtetään vallankumouksen ensimmäisenä päivänä". Tosin se lista alkaa olemaan jo niin pitkä, ettei sitä taida ehtiä kaikkia samana päivänä.

Tiistaina istuin JSDN:n kokouksessa ja vitutti. Niin ei yleensä tee, mutta tällä kertaa tekee. Kokouksen pääasiallinen tarkoitus oli suunnitella kesän ja syksyn toimintaa. Vaikka kokous oli rento, tulin ärtyneeksi. Kokouksessa pohdimme erilaisia toiminnan muotoja, emmekä olleet kaikista ihan samaa mieltä.

Keskiviikko oli ja meni. Päätimme olla lähtemättä lauantaina Tonin serkun ylioppilasjuhliin vaan päätimme suunnata kohti Rautalammin mökkiämme. Ylioppilasjuhlat ovat yleensä tappavan tylsiä ja juhlien kohokohta on voileipäkakun sisältö. Yhdellä lasilla kuohuviiniä kun ei saa edes itseään mukavaan nousujohteiseen humalatilaan. Eikä minua edes kiinnosta ylioppilaan tulevaisuuden suunnitelmat. Että mitä alaa, mihin kaupunkiin, entäs kesätyöt? Lähtökohtaisesti en pidä juhlista, joissa itse en ole juhlinnan kohteena.

Torstaina pidimme talkoot perjantain Mahdollisuuksien toria varten. Saimme kaikki mukavasti tehtyä, mutta kyllä siihen koko ilta tuhrautui. Rintanappikoneen toimintahäiriö aiheutti lievää kyrpiintymistä ja etenkin toveri-Salla sai välillä melkoisia sätkyjä koneen kanssa.

Perjantaina siis Mahdollisuuksien tori, Kävelykadulla tälläkin kertaa. Sää oli suosiollinen, ihmiset yhtä pidättyväisiä kuten ennenkin ja karkkia rohmuttiin viime vuotista vähemmän. Kokonaisuutena onnistuimme hyvin, olimmehan panostaneet "osastoomme" ja arvontapalkinto pallogrilli sai paljon huomiota osakseen. Saimme uusia jäseniä ja toiminnasta kiinnostuneitakin oli mukavasti. Itse liukenin kahden jälkeen, ja huolettomasti jätin purkuhommat muille. Suuntasimme Tonin ja Alman kanssa mökille viikonlopun viettoon.

Mökkiviikonloppu oli työntäyteinen. Istutimme vielä perunaa ja punajuuria, innostuin kitkemään myös sipulipenkin. Kaadoimme 11 metriä korkean antennimaston huoltotöitä varten ja pesimme vielä Nissanin ja Mazdan. Sää oli upea ja poltinkin tottuneesti niskan ja olkapääni. Vitutuskin hävisi.

Tämä oli ensimmäinen henkilökohtainen avautumiseni. Ja myös viimeiseni. Ei tämä voi ketään oikeasti kiinnostaa.