keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007

Yksi pullollinen karsinogeenejä, kiitos!

Kesä on parhaimmillaan ja janottaa. Onneksi kauppojen kylmäkaapit notkuvat janojuomia. Light Fantaa vai sittenkin jotain kevyttä mehujuomaa? Taidan ottaa molempia.

Aspartaami on yleisesti käytetty keinotekoinen makeutusaine, jota käytetään erityisesti light-tuotteissa sen matalan energiasisällön vuoksi. Sen maku muistuttaa tavallista sokeria, mutta se on 100-200 kertaa makeampaa. Se on siis loistava makeutusaine yhteiskunnassa, jossa ruuan kaloreita lasketaan tarkempaan kuin omaa rahankäyttöä.

Valitettavasti aspartaami on siitä kurja yhdiste, että se hajoaa elimistössä metanoliksi ja hapettuu formaldehydiksi. Sekä metanoli että formaldehydi ovat myrkyllisiä yhdisteitä, ja joissakin rottakokeissa on formaldehydi havaittu kertyvän elimistöön. Paha juttu.

Aspartaamia ja sen vaikutuksia on tutkittu 1970-luvulta lähtien, jolloin alunperin aspartaamin käyttö kiellettiin USA:ssa, sillä rottakokeista saadut tulokset olivat huolestuttavia. Lopulta sen käyttö sallittiin, mutta edelleen tiedemaailma käy debattia sen todellisista vaikutuksista. Liikkeellä on kaksi vallitsevaa näkemystä: 1) Normaalissa käytössä aspartaami ei ole haitallista ihmisille 2) Aspartaami on haitallista pienisssäkin pitoisuuksissa.
Normaalina käyttönä tarkoitetaan hyväksyttävää aspartaamin saantimäärää (ADI-arvo), jonka on arvioitu olevan 40 mg/painokilo. Käytännössä 60 kiloa painava ihminen voi päivittäin juoda 4 litraa keinotekoisesti makeutettua limpparia ilman merkittäviä haittavaikutuksia.

Osassa tutkimuksia aspartaamin on havaittu aiheuttavan erityyppisiä muutoksia elimistössä. Tuorein raportti aiheesta on italialaisen Ramazzini-säätiön tutkimus, jossa jo pienten aspartaamimäärien havaittiin aiheuttavan syöpää. Viranomaisten määräyksiin tutkimus ei kuitenkaan vielä ole vaikuttanut eikä aspartaamin käyttösuosituksia ole muutettu. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) totesi turvallisuusarviossaan ”Käytössä olleen tutkimusaineiston perusteella ei ole tarvetta muuttaa aspartaamille aikaisemmissa arvioissa annettua hyväksyttävää päivittäistä enimmäissaantia eli ADI-arvoa. Lisäksi se totesi, ettei tässä tutkimuksessa ole sellaista tieteellistä syytä, jonka vuoksi aspartaamin käyttöä elintarvikkeissa olisi syytä tarkastella uudelleen. ” Eihän sitä nyt yhden tutkimuksen perusteella tule hätiköidä, mutta olisi lienee syytä EU:ssakin pohtia laajemman tutkimusohjelman käynnistämistä.

Aspartaamin pitkäaikaisista vaikutuksista ei tiedetä mitään. Tutkijoiden onneksi on kasvamassa light Coca Colalla marinoitu sukupolvi, josta tiedemaailma tulee saamaan suuren havaintojoukon aspartaamin pitkäaikaisista vaikutuksista. Sitten tiedämme, nyt voimme vain arvailla.

Hauskaa aineistoa:
Aspartaami löytyi vahingossa
www.sweetpoison.com

3 Comments:

At 6:18 ap., Blogger Jukka Torikka said...

Todella hyvä, joskin huolestuttava kirjoitus

Tiedätkö, tuleeko EU:n kemikaalilainsäädäntö vaikuttamaan aspartaamin tai muiden vastaavien käyttöön?

 
At 10:47 ap., Blogger Tzin said...

Kesäkuun alussa voimaan tullut REACH-asetus koskee teoriassa myös elintarvikkeita, mutta käytännössä ei. Asetuksen velvoitteita ei nimittäom sovelleta elintarvikkeisiin (luulen että aspartaami siksi luetaan), eli niitä valmistajan ei tarvitse rekisteröidä tai arvioida, eikä ne myöskään vaadi lupamenettelyä.

 
At 1:56 ip., Blogger xTeräsNyrkkix said...

Juu, ei E951 kemikaali ole, ei suinkaansa.

Mitä tulee aspartaamin karsinogeenisiin vaikutuksiin, itse olen perinteisesti törmännyt lähinnä "zomg se aiheuttaa aivosyöpää" -ilmentymään, jota tykkäävät promulgoida etenkin koomiset henkilöt ja luontaistuotekauppiaat. Ymmärrykseni mukaan tämä perustuu diketopiperasiinia kohtaan tunnettuun melko sairaalloiseen vainoharhaan eikä yleensä ole kokeilla todistettu.

Ramazzini-tutkimus on kuitenkin jotain muuta. Kuten monien terveysaiheiden kohdalla, etenkin elintarviketalouden kanssa, lobbareiden ja rahan määrä on liian suuri, jotta tutkimuksista voisi vetää yksinkertaisia johtopäätöksiä. Varmaa on kuitenkin se, että maksan ja munuaisten toiminnan tutkimus ovat monta vuosikymmentä olleet rankasti jäljessä niitä uusia kliffoja aineita. joita ihminen jatkuvasti keksii vereensä liuottaa. Toivon mukaan jossakin vaiheessa kehomme suodattimia opitaan uudelleen puhdistamaan, veikkaan että ne sitä kaipaavat meillä jokaisella länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa elävällä ennemmin tai myöhemmin.

Sitä odotellessa, otetaan sille.

Vissyä.

 

Lähetä kommentti

<< Home