YVA ja metsätalous

Viime viikolla putkahti julkisuuteen Ismo Pölösen mielenkiintoinen väitöskirjatutkimus, jonka aiheena oli YVA-menettely (ympäristövaikutusten arviointi). YVA-menettelyn tarkoituksena on lisätä kansalaisten osallistumista ja vaikutusmahdollisuuksia ympäristön kannalta merkittävissä hankkeissa sekä kartoittaa mahdollisia ympäristövaikutuksia ennakkoon. YVA-menettely on ollut käytössä vuodesta 1994 ja edelleenkin siinä on heikkoja kohtia.

YVA-menetettely nostattaa harvoissa ihmisissä suuria tunteita. Ismo Pölösen tutkimuksessa on kuitenkin eräs mielenkiintoinen havainto: Suomessa metsätalouden hankkeisiin ei ole lainkaan sovellettu YVA-menettelyä. Äkkiseltään se ei kuulosta kovin dramaattiselta, mutta sitä se ehdottomasti on.

YVA-menettelyä tulee lain mukaan soveltaa kaikkiin sellaisiin hankkeisiin, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Kuitenkin metsätaloudella on suuria ympäristövaikutuksia. Metsiä lannoitetaan, harvennetaan, ojitetaan ja päätehakataan. Kaikilla näillä on vaikutuksia eliöstöön, maaperään ja erityisesti vesistöihin. Metsätalouden osuus hajakuormituksesta on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi turvetuotannon. Silti metsätalous ei YVA:ia "tarvitse", mutta turvetuotantoon sitä sovelletaan jatkuvasti. Keskustelu metsätalouden vaikutuksista pyöriikin yleensä liito-oravien ja vanhojen aarniometsien ympärillä. Ja ne taas ovat sellaista viherhippien vauhkoamista.

On totta, että Suomessa esim. päätehakkuut ovat pieniä, vain keskimäärin 1-3 hehtaaria. Kuitenkin metsien ojituksen ja ojien perkausten yhdessä voidaan laajaltakin valuma-alueelta johtaa kuivatusvesiä vesistöihin, jolloin vaikutukset näkyvät etenkin karuissa vesistöissä. Etenkin Lapissa metsätalous on vesistöjen merkittävin rehevöittäjä. Lisäksi metsiä lannoitetaan kymmenien ja satojen hehtaarien kokoisia alueita. Talousmetsissä tapahtuu paljon muutakin kuin pelkästään puiden kaatamista ja kantojen maasta repimistä.

Metsätaloutta säätelevät useat lait ja vapaaehtoiset sertifikaattijärjestelmät ja metsätalouden parissa pyörii useita tahoja kuten metsänhoitoyhdistykset, ympäristökeskukset ja metsäkeskukset. Kun metsänhoitoyhdistykset vastaavat pitkälti metsien lannoituksesta ja sen valvonnasta, ympäristökeskuksia kiinnostaa metsien merkittävät luontoarvot. Tässä kuviossa paikallisen metsätalouden vaikutusten kokonaisarviointi jää helposti tekemättä.

Metsätaloutta on syytetty aiheellisestikin luonnon monimuotoisuuden tuhoamisesta. Nykyisellä järjestelmällä monimuotoisuuden turvaaminen ei olekaan hyvissä kantamissa. Etenkin yksityismetsissä tietyt tärkeät luontoarvot voivat "jäädä huomaamatta", aiheuttaahan oman metsämaan luonnon monimuotoisuuskohteet kustannusten menetyksiä metsänomistajalle. Syy ei ole yksin metsäomistajissa. Metsälakia tulkitaan yleensä niin kirjaimellisesti, että käytännössä metsäluonnon tärkeiden kohteiden rajaaminen metsätaloustoimien ulkopuolelle ei ole millään tavoin edesauttanut luonnon monimuotoisuuden säilymistä.