Mörkö nimeltä GMO

Kukapa olisi uskonut, että Suomen helteisessä elokuussa suureksi puheenaiheeksi nousee geenimuuntelu. Voisihan sitä turhemmastakin keskustella. Kuten esimerkiksi pääministerin lempi-Colasta.

Suomen maataloutta on perinteisesti pidetty puhtaana ja jopa luonnonmukaisena. Elokuun alussa MTT:n professori "kohahdutti" kertomalla julkisesti, että suomalaisen viljelyn ekologisuus on ainoastaan myytti. Suomalainen viljely kuormittaa ympäristöä enemmän kuin muualla Euroopassa. Viis siitä, onhan suomalainen ruoka sen sijaan puhdasta!

Sekin taitaa loppu peleissä lukeutua myytti-osastolle. Moni tuntuu unohtavan, että myös Suomessa käytetään viljelyssä torjunta-aineita, itse asiassa torjuna-aineiden käyttö lisääntyy jatkuvasti. Vasta vuonna 2002 Suomen pohjavesien torjunta-ainejäämiä on alettu systemaattisesti tutkia ja useista kymmenistä pohjavesialueista on löydetty haitallisen korkeita torjunta-ainejäämiä.

Moni tuntuu myös unohtavan sen tosiasian, että lihakarjaan pumpataan lääkeaineita niin lääkinnällisiin tarkoituksiin kuin lisäämään eläinten kasvua. Hormoneja ja antibiotteja joutuu luonnollisisesti myös ympäristöön ulosteiden mukana, mutta toki lääkeainejäämiä on myös siinä sisäfileessä. Lääkeaineet ovat ympäristölle hyvinkin ongelmallisia, sillä ne joutuvat luontoon aktiivisessa muodossa ja täten voivat vaikuttaa suoraan ekosysteemiin.

Viimeisten päivien aikana suomalaisten tietoisuuteen on tuotu geenimuuntelu. Voidaankin todeta, että Suomen maatalouden geenimuunteluneitsyys on mennyttä. Se toki jo puolitoista vuotta sitten kun ensimmäiset possut ruokittiin geenimuunneltua soijaa sisältävällä rehulla. Kukaan ei vaan tuntunut tietävän sitä.

Asiasta noussut kohu on liioiteltua suhteessa asian vakavuuteen. Se, että possuja ruokitaan GMO-soijarehulla ei sinänsä aiheuta syytä paniikkiin. Edelleenkään geenimuunneltu ruoka-aine ei vaikuta kohde-eläimeen mitenkään, geenimuunneltu osa ei popsahda possun lihan geneettiseen koodiin. Sika-nautajauhelihakin saa aivan uuden ulottuvuuden siirtogeenitekniikan kautta.

Geenimuuntelu herättää pääasiassa pelkoja ja epäluuloja, eikä ihme. Media ja ympäistöjärjestöt lietsovat pelkoa tietämättömiin kuluttajiin. Geenimuunneltujen kasvien viljely on keskittynyt Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja Argentiinaan, ja tuotannossa on pääasiassa soijaa ja maissia. Suomessa siirtogeenisiä kasveja on viljelty ainoastaan tutkimusmielessä. Geenimuuntelu herättää kuitenkin voimakkaita tunteita myös tutkijayhteisössä ja geenimuuntelun vaikutuksista ei juuri vielä tiedetä varmuudella mitään. Suurimpana uhkana pidetään siirtogeenisten kasvien risteytymistä luonnon lajitoveriensa kanssa, jolloin vaikutukset ekosysteemiin voivat olla valtavat, jopa tuhoisat.

Geenimuuntelua ei kuitenkaan pidä pitää mörkönä ja täydellisenä pahana. Se luo rajattomia mahdollisuuksia ruoan tuotantoon, mutta siihen liittyvät riskit tulee tuntea. Vielä niitä ei tunneta riittävän hyvin.