Pienin teoin kohti parempaa huomista?

Minulta on usein kysytty, että mitä voin ”sitten isona” tehdä, sitten kun jonain kauniina päivänä valmistun. Jossain vaiheessa kyllästyin selittämään sen tarkemmin, joten nykyään totean kysymykseen yksiselitteiseti: Pelastaa maailman. Enkä mielestäni edes liioittele.

Mutta voiko yksittäinen ihminen ja kuluttaja pelastaa maailman? Näin monet ilmastokampanjat, kuten ilmasto.org tai Euroopan komission ”Sinä vaikutat ilmastonmuutokseen”- kampanja kovasti vakuuttavat. Jokainen voi taistella ilmastonmuutosta vastaan ja arkipäivän teoilla on merkitystä. Todellako? Voiko yksittäisen kansalaisen teoilla olla merkitystä ympäristön tilaan?

1.Vältä yksityisautoilua, kävele tai pyöräile mielummin.
Tähän väittämään on helppo yhtyä, koska yksityisautoilu on typerää. Suurin osa automatkoista on lyhyitä, alle kuuden kilometrin taipaleita, jotka kyllä joutaisi pyöräilemään tai kävelemään. Se olisi hyväksi myös kansanterveydelle.

Suomessa liikenteen osuus kasvihuonekaasupäästöistä on 20 % ja henkilöautot aiheuttavat päästöistä suurimman osan, 60 %. Autoilu tuottaa päästöjä ja päästöjen määrä on suoraan riippuvainen polttoaineen kulutukseen. Suomen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on 0,2-0,3 %, joka tuntuu melkoisen mitättömältä osuudelta. Lisäksi koko maailmassa liikenne aiheuttaa ”ainostaan” 14 % kasvihuonekaasupäästöistä, joten onko yksityisautoilun vähentämisellä oikeasti merkitystä? Ei ole. Autojen määrä ja koko jatkaa silti kasvuaan ja yhä suurempia hypersupermarketteja kaavoitetaan keskusta-alueiden ulkopuolelle. Se nyt vain on perseestä.

2. Kierrätä jätteet
Jätteiden kierrättämiseen opetetaan nykyään jo lastentarhassa. Suomessa kyllä kierrätetään ahkerasti, mutta usein vain siksi että niin käsketään tehdä. Uskallankin väittää, että harva suomalainen kierrättää jätteitä sen ympäristönäkökohdan takia.

Suomen metaanipäästöistä puolet syntyy kaatopaikoilla, joissa biohajoava jäte hajoaa hapettomissa olosuhteissa metaaniksi. Biojätteen saaminen pois kaatopaikalle menevästä jätevirrasta onkin tärkeää. Silti vain 10 % yhdyskunnissa syntyvästä biojätteestä käsitellään asianmukaisesti joko kompostoimalla tai mädättämällä. Vaikka minä kierrätän biojätteeni kuten kehotetaan, onko sillä merkitystä kun joka tapauksessa 90 % Suomessa syntyvästä biojätteestä joutuu joka tapauksessa kaatopaikalle?

Entä muut jätteet. Mitä tapahtuu niille tonnikalapurkeille tai Uncle Ben's- lasipurkeille? Varmasti jotakin, kun ne pitää pestä ja huuhdella. Suomessa on yksi ainoa kierrätyslasin käsittelylaitos, joten sinnekö lasipurkit päätyvät? Ei toki. Pesetyt lasipurkit murskataan ja läjitetään kaatopaikalle ”pintasuojarakenteisiin korvaamaan soraa”, näin ainakin Jyväskylässä. Sekin toki tulkitaan tilastoissa kierrätykseksi. Yhdyskuntajätteestä hyödynnetään edelleen ainoastaan 38 %. Tavoite on ollut viimeisen kymmenen vuoden ajan 70 %. Kovin pitkälle ei ole päästy.

En tietenkään halua kiistää kierrätyksen tärkeyttä. Vaadin vain järeämpi toimia, jotta jätteiden ”kierrätyksestä” päästään lähemmäs kierrätyksen perimmäistä ajatusta. Kohti sitä, että jätteiden kierrätys on oikeasti ympäristöteko.

3. Säästä sähköä ja vaihda virtaa
Suomessa kuluttajat ovat voineet ostaa ns. vihreää sähköä vuodesta 1998. Vajaassa kymmenessä vuodessa ei ole saatu aikaiseksi tilastoa, joka kertoisi vihreän sähkön todellisista käyttäjämääristä. Suomen Luonnonsuojeluliiton Norppamerkillä varustetun vihreän sähkön osuus Suomen sähköntuotannosta on muutamia prosentteja. Kotitalouksista Norppasähköä käyttää noin 10 % eikä viime vuosina ole ollut havaittavissa erityistä vihreän sähkön myyntibuumia. Valitettavasti. Vihreän sähkön ostaminen on kuitenkin ehkä suurin ympäristöteko, jonka yksittäinen ihminen arkielämässään tehdä.

Energiasektori on päävastuullinen kasvihuonekaasupäästöistä. Suomessa energiasektorin osuus kasvihuonekaasupäästöistä on n. 80 %, tosin tähän sisältyy liikenteenkin energiankäyttö.
Ydinvoimalla on Suomessa sähköntuotannossa keskeinen rooli, mutta myös muiden fossiilisten polttoaineiden käyttö sähkön tuotannossa on merkittävää. Etenkin kivihiili pitää pintansa Suomessa edullisen laudevoiman ansiosta. Älkäämme unohtako turvetta, tätä Suomen vihreää kultaa.

Kotitalouksien osuus Suomen sähkökulutuksesta on noin 20 % ja sähkönkulutus kasvaa jatkuvasti. Usein keskitytään kuitenkin puhumaan vain siitä, miten kasvavaan kysyntään vastataan. Että rakennetaanko Vuotos vai kenties kuudes ja seitsemäs ydinreaktori. Energiansäästämisestä puhutaan leikkikoulutasolla ”Muista sammuttaa lamput”, vaikka etenkin kotitalouksien sähkön kulutukseen voitaisiin vaikuttaa järeinkin keinoin.

Maalämpöpumput ovat arkea jo monessa kotitaloudessa, mutta niiden yleistymistä jarruttaa kalliit perustamiskustannukset. Siksi turhan moni valitsee suoran sähkölämmityksen. Suomessa innovatiiviset energiatehokkuutta lisäävät ratkaisut koetaan lähtökohtaisesti kalliina, joten niihin ei tunnu olevan varaa panostaa. Sen sijaan ostetaan tammiparkettia ja lehtikullalla päällystettyjä pisuaareja. Lisää maalämpöä ja led-valoja, perkele! Eihän silläkään maailmaa pelasteta, mutta siitä on paras aloittaa.