Puoluetoiminnan ABC
Välillä sitä on pakko avautua. Ja nyt on jälleen se hetki koittanut. Olkoon tämä oma ennakkoperintöni tuleville poliittisille työmyyrille, tuleville vaikuttajille ja muille toimintaansa puolueessamme aloitteleville. Nämä niksit kun pitää mielessä, voi ponnistaa pitkälle. Ohjeet eivät välttämättä ole yleismaailmallisia, mutta ainakin Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen paikallistasolla hyväksi havaittuja toimintapoja.
1. Esitä omat mielipiteesi
On tärkeää tuoda esille oma mielipiteensä. Pidä kuitenkin huoli, että mielipiteesi on oikeanlainen suhteessa huoneessa olevien mielipiteisiin. Tämän takia on tärkeää kuunnella muiden mielipiteet ja vasta sitten esittää omansa. Erityisen tarkkaa kannattaa kuunnella tilaisuuden tai kokouksen puheenjohtajan ja muiden "silmäätekevien" mielipiteitä. Jos oma mielipiteesi eroaa radikaalisti muiden mielipiteistä, on parempia pitää turpansa kiinni. Tässä vaiheessa kuitenkin kannattaa nyökytellä päätään, jotta muut saavat kuvan, että olet heidän kanssaan samaa mieltä. Nyökyttelyä kannattaa harjoittaa etenkin kun puheenjohtaja puhuu.
2. Omaa oikeanlainen perhetausta
Sosialidemokratia on periytyvä ominaisuus. Tämän takia "hyvän" sosialidemokraatin koko perhe ja koko suku vuosisadan alusta lähtien on ollut mukana sosialidemokraattisessa liikkeessä. Etenkin isovanhempien rooli liikkeessä on tärkeää. Tätä tietoa kannattaa myös tuoda selvästi esille eikä pitää vakan alla. Jos et omaa sosialidemokraattista perhetaustaa, valehtele. Muuten et etene etenkään kunnallispolitiikassa. Poliittisella kentällä etenemistä auttaa suuresti, mikäli lähisukulaisesti on itse mukana riittävän korkeassa poliittisessa tehtävässä. Se tulee tuomaan sinulle lautakuntapaikkoja helpommin kuin arvaatkaan. Sinut voidaan valita myös korkeisiin työtehtäviin.
3. Älä tee "paskaduunia"
Poliittisen toiminnan kulmakiviä ovat talkoisiin osallistuvat kahvinkeittäjät, roudarit, vaaliesitteiden jakajat ja muut perusduunin tahkoajat. Talkoolaisista ei kuitenkaan ole todellisiksi vallankahvan pitelijöiksi. Kerran kahvinkeittäjä - aina kahvinkeittäjä. Jotenkin se vaan menee niin. Todelliset valtaapitävät ilmestyvät vaalikojuille ja tempauksiin vasta siinä vaiheessa kun suurin duuni on tehty, ja poistuvat paikalta riittävän varhaisessa vaiheessa, jotta ei vahingossakaan joudu tekemään "paskaduunia". Eikä "paskaduuni" ole myöskään sitä ruohonjuuritason työtä, jota etenkin nuorilta aina vaaditaan, jotta voisimme edetä poliittisella urallamme.
4. Osallistu kunnallisjärjestön toimintaan
Tämä on ehdoton edellytys, jotta voit saada hyväksyntää. Pätee etenkin Jyväskylässä. Kunnallisjärjestön edustajiston kokouksiin osallistuja on todellinen sosialidemokraatti ja osallistumattomat saamattomia vetyksiä. Etenkin nuoret kokouksiin osallistumattomat ovat kaiken pahan alku ja juuri. Jos sinut on nimitetty edustajiston jäseneksi, huolehdi että olet paikalla jokaikinen kerta. Ja vaikka et olisikaan edustajiston jäsen, ole silti paikalla. Vaikka valtuutettujakaan ei kokoukset kiinnosta, SINUA PITÄÄ KIINNOSTAA. Paras-hanke, hyvinvointipalvelut, porvarit, Andersson ja Kettunen, Keljonlahden voimalaitos. Siinä tiivistettynä viimeisen viiden vuoden keskusteluaiheet.
5. Älä osallistu nuoriso-tai opiskelijapolitiikkaan
Monet nuoret uhraavat, ei pelkästään vapaa-aikansa, vaan aikansa nuoriso- ja opiskelijapolitiikan järjestötoimintaan. On SONKia ja Demarinuoria, Keski-Suomen piiriä ja JSDN:ää. On kuitenkin hyvä huomata, että näiden järjestöjen toiminnassa mukanaoloa ei arvosteta. Sen takia aikaansa ei kannata näihin uhrata vaan keskittyä ainoastaan kunnallispolitiikkaan. Tietenkin naistoimintaan ja ammattiyhdistystoimintaan kannattaa panostaa. Sieltä hankkii kannatusta ja arvostusta ihan eri tavalla.
* * * * * * * * * *
Joku saattaa tulkita tämän katkeraksi tilitykseksi. Sitä se tavallaan onkin. Olen ollut liian suurisuinen, liian suora ja liian arvosteleva. Jos minulla olisi mahdollisuus, tekisin silti kaiken samalla asenteella.
"Älä kulje tallattua polkua. Liukastut."
5 Comments:
Aplodit! Mitä erinomaisinta, kirurgisen täsmäiskevää kritiikkiä. Siinä puhuu kokemuksen ääni ja kokemustahan sinulla on. ;) Minulla sitä ei vielä juuri ole, mutta minulta löytyy silmät, korvat ja aivot, ja kuvaamasi täsmää (puistattavan) tarkasti siihen vähään, mitä olen mainituilla elimillä kokenut ja käsitellyt.
Puoluetoiminta kuvaamassasi tilassaan luotsasi SDP:n viime eduskuntavaalien historialliseen tappioon. Itsekritiikin puute ja saamattomuus ehdottomasti tarvittavassa radikaalissa muutoksessa tyrmistyttävät päivästä päivään ja vaaleista tulee pian kuluneeksi vuosi. Kuka hallitsisi logiikan perusteet? Jos nykyisestä tilanteesta seuraa häviö, tilannetta on muutettava niin ettei häviötä enää seuraa. Vaihtoehtoja ei ole, ellemme halua poliittisen vallan sijaan sitä, että nykyiset johtajamme saavat pitää vanhat ja turvalliset urasuunnitelmansa.
Vaalit eivät minun nähdäkseni ole mikään yleisurheilusuoritus, joka joskus menee hyvin ja joskus ei. Keihästä heitetään aina samalla tekniikalla. Vaalikamppailun liikelait sen sijaat ovat jatkuvassa muutoksessa, niihin on mukauduttava ja parhaimmillaan kyettävä muuttamaan niitä itse. Poliittiset vastustajat ovat viime vuosina kyenneet tähän. Toimintakulttuuri, johtajisto ja puolueen persoona pistettiin surutta täysremonttiin. Minusta tervehtyminen ei edellytä ainoastaan tämän toistamista, vaan meidän on otettava samassa jo vielä pidempikin askel. Jos meiltä löytyy tahtoa olla voimakas liike, eikä sellaisen tragikoominen ulkomuseo.
Ja vielä: jos kunnallispolitiikka ei näyttäydy mielekkäänä uusille ja nuorille poliittisille toimijoille, ei se tee sitä uusille ja nuorille äänestäjillekään. Ilmiö on sama. Ei voi itkeä vaalien (ja mahdollisen tappion) jälkeen alhaista äänestysprosenttia, jos on kopeasti vaatinut sekä nuoria ehdokkaita että nuoria äänestäjiä vain sopeutumaan olemassaoleviin toimintatapoihin ja kysymysasetteluihin. Milloin laput otettaisiin silmiltä?
Tässä tuoreimmassa blogimerkinnässäsi toit ilmi varmasti usean nuoren paikallisosaston jäsenen tunnot. Itselläni on huomattavasti vähemmän kokemusta työväenyhdistyksessä toimimisesta, mutta nämä samat tuntemukset allekirjoitan heti. Minusta on erittäin surullista, että tällaisia tuntemuksia sinussa on herännyt.
Seuraavaksi voidaankin kysyä, että miksi kenenkään sitten pitäisi olla mukana toiminnassa, jos hyväksytyksitulemiseen vaaditaan hiljaista nyökyttelyä? Eikö politiikassa ole kysymys juuri siitä, että tuodaan uusia ja rakkaita ideoita esille, ja keskustellaan niistä avoimesti? Minä kuvittelin ainakin its,e että siitä on kyse. Kokemus on osoittanut muuta.
Haluaisin lisätä tähän vielä sen, että suositeltavaa yhdistystoimintaa JSDN:n tai SONKin sijaan on joku sopiva työväenliikkeen urheiluseura. Siellä tuleva työväenluokkainen sankari karaistuu ja kasvaa. Kaikesta huolimatta, voimia tulevaan vuoteen ja uusiin koitoksiin!
Bravo! Mahtava kirjoitus! Summasi tilanteen, joka ei ole ainoa laatuaan.
Kritiikissä kiteytyy hauskasti kirjoitettuna monta puoluetoiminnan "kirjoittamatonta sääntöä" - tapaa toimia ja käyttää valtaa.
On muistettava, että politiikassa monesti kysymys on myös vallankäytöstä ja sosialidemokraatit ovat siinä erittäin taitavia. Kuvailluissa esimerkeissä tilanteiden sosiaalinen paine ahdistaa tiettyyn muottiin ja toimimaan tietyllä tavalla. Vallankäyttö on sivistyneessä yhteiskunnassa sosiaalista konfliktia ja jos erilaisen mielipiteen esittäjällä ei ole vertaista viiteryhmää (samanmielisiä), on sitä hankalampi sietää.
Tässä mielessä SDP:n uudistuminen edellyttää, että puolueen tilaisuuksissa erilaiset näkemykset, tavat toimia ja uudenlainen poliittinen keskustelukulttuuri alkaa saada enemmän kaikupohjaa. Tämä taas edellyttää, että uudet sukupolvet ja toimijat tulevat mukaan porukalla yhtä aktiivisesti kuin vanhatkin toimijat. Sukupolvien väliseen vastakkainasetteluun ei kannata suotta provosoida, mutta kyllä demokraattisessa liikkeessä keskustelua pitää voida käydä.
Puoluetoiminta, tavat ja politiikka eivät kuitenkaan uudistu pelkillä vaatimusten esittämisillä valtaa pitäville. Pitä myös osata hämätä, koplata, liittoutua, manipuloida, uhkata, kiristää ja tehdä kaikkea mitä poliittiseen toimintaan liittyvä vallankäyttö edellyttää. Välillä tulee voittoja, välillä tappioita. Itseensä ei kannata kovin syvästi ottaa. Voi alkaa harmittamaan.
Hyvä kirjoitus. Totuuden voi aina sanoa, vaikka tietenkin toivoisi, että totuus ei olisi tuon kaltainen.
Onneksi kaikkialla Suomessa tilanne ei ole tällainen.
Lähetä kommentti
<< Home