perjantaina, helmikuuta 01, 2008

Ripitystä, kiroilua ja uhmaa

Mennyt viikko on ollut vauhdikas ja dramaattinen. Viikko alkoi maanantaiaamuna tiedolla, että tuotantolinja Metson valimolla (jossa Toni työskentelee) tullaan ajamaan alas tämän vuoden aikana. Jatkuuko työt sen jälkeen, se on vielä epäselvää. Mikäli työt eivät jatku, on selvää, että perheemme sidokset Jyväskylään eivät ole enää niin vahvat. Vielä muutama viikko sitten sanoin työhaastattelussa, että Jyväskylään on tarkoitus jäädä. Nyt en voi enää niin sanoa.

Keskiviikkona minut haukuttiin, minulle huudettiin ja minua ripitettiin. Kaiken takana puoluetoiminnan ABC-kirjoitus. Olen käyttänyt kirosanoja, olen liannut pesää ja pilannut yhdistyksemme maineen. Rivien välistä oli luettavissa, että myös erottamiseni johtokunnasta olisi oikeutettua tässä tilanteessa. Koin itseni loukatuksi. Pahoitin mieleni. En siksi, etten kestäisi kritiikkiä, haukkumista tai huutamista (vaikka onhan sekin raskasta). Vaan siksi, että nämä ihmiset yrittivät estää minua sanomasta mielipidettäni. Minun pitäisi puhua kauniisti ja kertoa positiivisia asioita. Minä olen räväkkä. Ja minä kirjoitan niin kuin kirjoitan. Avoimesti, suoraviivaisesti, kaunistelematta.

Lisäksi minulle huudettiin (en tiedä mikä on huutamisen määritelmä, mutta uskon että se toteutuu jos katsotaan kyseessä olevan kokoustilanne) naisliittoasiasta. Olen pyrkinyt selvittämään ketkä yhdistyksemme naisjäsenet kuuluvat Demarinaisiin ja ketkä eivät. Nyt näyttäisi siltä, että kaikki yhdistyksemme naiset ovat automaattisesti myös naisliiton jäseniä. Vaikuttaa vähintäänkin sairaalta. Olisihan siitä voinut kertoa yhdistykseen liittymisen yhteydessä. En olisi liittynyt. Hävettää siltäkin osin, että olen rekrytoinnut tietenkin myös useita naisia puolueemme jäseneksi. Enkä ole osannut kertoa heille tätä kytkykauppaa. Pahoitteluni.

Viikko jatkui tuohtuneissa merkeissä. Joudun punnitsemaan melko tarkkaan sitä, missä puolueen osa(sto)ssa tulevaisuudessa haluan vaikuttaa. Keskiviikkoisen kokouksen jälkeen kaduin sitä, että olen uhrannut paljon aikaani ja voimiani tällaiseen paskaan. Kyllä. Kiroilen jatkossakin.

4 Comments:

At 12:26 ap., Anonymous Anonyymi said...

Hanna, et ole yksin!

Rekrytoit minutkin liikkeeseen, ja olen sinulle kiitollinen tästä, sillä tämä on olut melkoinen koulu. oppia ikä kaikki.

Itse en harkitse kahdesti vaihdanko puolueosastoa, mikäli vieläkin yksi vastaisku koetaan. tai jos jotakin toveriani kaltoin kohdellaan. Olen valmis muutokseen.

kirjoitus oli hyvä, odottelinkin jo hieman.
Ystävä, nyt erotaan naisliitosta!

..ja en nyt pääse kirjautumaan sivustolleni, minä se kuitenkin olen. =)

<3.Salla Saaranen

 
At 6:34 ap., Anonymous Anonyymi said...

Hanna, olet huippu!

Epäkohtiin puututaan jatkossakin, sitä varten politiikkaan mukaan lähdetään.

Sallalle kommenttina, että olen kanssasi samoilla linjoilla. Muutoksiin olen valmis.

Kalle

 
At 8:17 ap., Blogger Jukka Utriainen said...

Hienoa Hanna!

Minä voin ihan rehellisesti sanoa, että kunnioitan, arvostan ja ihailen sinun rohkeuttasi sanoa asiat suoraan niinkuin ne ovat. Sellaista rehellisyyttä koko puolue kaipaisi kovasti, etenkin itsekin voisin siitä enemmän oppia ottaa.

Olen sekä Sallan että Kallen kanssa samaa mieltä, että puolueosaston vaihtoa harkitessasi et todellakaan ole yksin. Minä olen useasti pohtinut jopa puolueesta eroamista kokonaan, kun olen toistuvasti ja toistuvasti saanut pettyä politiikkaan. Demokraattinen sosialismi tuntuu päivä päivältä kauempana olevalta tavoitteelta, johon puolue ei tunnut enää tavoitteitaan asettavan.

Voimaa kevääseen!

 
At 2:03 ip., Blogger Unknown said...

Ikävät takaiskut taitavat jatkua, joten nykyisen yhdistyksen tulevaisuus näyttää huonolta. Ei silti pidä lähteä vihaisena vaan toiveikkaana kohti laadukkaampaa toimintaa kitkattomassa osastossa. Tässä on kuitenkin merkittäviä haasteita lähitulevaisuudessa, kuten puoluekokous, joita ei sovi unohtaa tämän asian tärkeydestä huolimatta.

 

Lähetä kommentti

<< Home